Maailmancupkausi 2013 - 2014 numeroin ja huomioin

Kaudella 2013 - 2014 on yhteensä 39 maailmancup - ja arvokisatason kilpailua.

Highlight's:

* Maailmancupin avaus tapahtuu Klingenthalissa, GER. 22 - 24.11.2013.

* Kotimaan maailmancupit. Ruka 29 – 30.11.2013. Lahti ja Kuopio perinteisesti maaliskuussa.

* Mäkiviikko GER - AUT. Vuoden vaihteessa 2013 - 2014.

* Olympialaiset Sotshissa, RUS. Helmikuussa 2014.

* Lentomäen MM kisat Harrachovissa, CZE. Maaliskuussa 2014.

http://www.tripline.net/trip/FIS_World_Cup_2013/14_men_FISskijumping.com-2010000017061006ABEFE24B3E6FCC79

Erikoista / erilaista:

* MC kausi alkaa Klingenthalista viikkoa ennen totuttua Rukan avauskisaa.

* Planicassa ei perinteisesti hypätä lentomäkeä kauden 2013 - 2014 päätteeksi, koska lentomäkeä suurennetaan ;) Visiot ja panostukset Planicassa on huimat, katsotaan minkä kokoinen lentomäki ensi kaudeksi valmistuu. Tämän kauden korvaava kilpailu käydään Planican uudessa HS 139 suurmäessä. Planicaan on rakentunut ja rakentumassa kymmeniä miljoonia euroja maksava uusi moderni mäkikeskus kattaen mäet pienimmistä junnumäistä, normaalimäkeen, suurmäkeen ja lentomäkeen kaikki vierekkäin. Näillä panostuksilla ja näytöillä Planica nousee varmasti kohisten tulevien vuosien arvokisahakulistoilla. 

* Ruotsi palaa MC kartalle, 2015 MM kisamaisemissa Falunissa hypätään maailmancupia 2014 maaliskuussa.

Kilpailukauden alku Suomalaisittain: 

Osallistumisquatamme (=> maakiintiö eli osallistumisoikeus) ensimmäiseen periodiin, joka kestää jouluun asti on 3 urheilijaa. Kuitenkin muutamalla poikkeuksella: 

1. Pystymme osallistumaan Rukalla myös kansallisella ryhmällä MC kilpailuun. Kilpailuquata nousee tällöin kuudella urheilijalle eli on 9 urheilijaa Rukan kotikisassa 29 - 30.11. 

2. Lisäksi joukkuemäki - viikonloppuina osallistumisquatamme on neljä urheilijaa myös henkilökohtaisessa kilpailussa. Tämä tarkoittaa, että MC avausviikonloppuun Klingenthaliin voimme lähettää 4 urheilijaa, koska avausviikonloppuna toinen kilpailu on joukkuekisa. 

Kyseiset 4 urheilijaa voivat siis osallistua sekä henkilökohtaiseen, että joukkuekilpailuun.  

Quataa (3) on mahdollista nostaa jo heti seuraavaan periodiin, joka alkaa mäkiviikolta Oberstdorfista. Joukkueen sisäinen tavoite on nostaa mäkiviikolle osallistumisquata vähintään neljään. 

Quatan nostaminen voi onnistua kahta reittiä:

1. Maailmancupin kautta. 

mm. Olli Muotka on hyvin lähellä quatapaikkaa jo nyt, tällä hetkellä hän on world rankinglistalla ensimmäisenä ulkona (quatapaikasta). Myös mm. loukkaantuneiden osastolta palaavilla urheilijoilla, jotka lähtevät kauteen pisteittä on oma mahdollisuutensa ansaita ensimmäiseltä periodilta riittävä määrä MC pisteitä, viimeistään kauden edetessä (kuten toki muillakin).

2. Toinen mahdollinen reitti on Continentalcupin kautta, josta jokaisen periodin 3 parasta urheilijaa saa MC quatapaikan. Poikkeuksella, että quatapaikan saa kuitenkin vain 1 urheilija / maa tarkoittaen, että 3 eri maata saa paikan maailmancupiin. Continentalcupiin Suomen osallistumisquata on 4 urheilijaa.

Huomionarvoista: Yksikään quatapaikka ei ole henkilökohtainen vaan kyseessä on maapaikka eli kuka vaan urheilija voi käyttää jonkun muun urheilijan hankkiman quatapaikkaa. Tällä varmistetaan, että parhaat urheilijat kiertävät maailmancupia ja vaikka quatapaikan omistaja olisi sivussa niin paikkaa voidaan käyttää.

Valinnat alkutalven MC ja COC kilpailuihin

Klingenthalin MC avaukseen tehdään valinnat syksyn SM - ja leirinäyttöjen sekä loppukesän COC - ja GP näyttöjen perusteella. Lisäksi viikkoa ennen MC avausta on Rovaniemellä ensilumen kisat, joista viimeiset paikat voidaan katsastaa ja varmistaa yhdessä alkulumen leirin kanssa. Rovaniemen ensilumen kisat 16.11.2013 toimivat erinomaisena katsastuspaikkana Rukan kisaan, jonne tuoreilla Rovaniemen kisanäytöillä ja aiempien näyttöjen perusteella valitaan 9 urheilijaa. Maajoukkueeseen 3 ja kansalliseen ryhmään 6 urheilijaa. Tuloksen tekemisen kannalta ei ole väliä onko urheilija maajoukkueessa tai kansallisessa ryhmässä. Rukan viikonlopun jälkeen ollaankin jo paljon pitemmällä valinnoissa, ketkä jatkaa maailmancupia Lillehammeriin ja vastaaavasti ketkä lähtevät tekemään nousua continentalcupin kautta. Mäkiviikolle voimme saada miehekkään kilpailutilanteen ja karsinnan aikaiseksi. 

Olympiavalinnat tehdään viimeistään tammikuun aikana, alkukausi on siis tärkeässä roolissa.  

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kesän 2013 saldoa: 

Harjoituskaudelle / kesälle 2013 oli käytännössä yksi päämäärä ylitse muiden 
=> vahva harjoittelu. Toisena oli urheilijoiden henk. koht. valmentajien ja maajoukkueen tiiviimpi yhteistyö. Kolmantena enemmän maajoukkueen yhteisiä harjoituspäiviä.
Neljäntenä loukkaantuneiden saaminen takaisin. Mielestäni kaikki toteutuivat.
Tällaisia harjoituskausia vuodesta toiseen lisää ja lisää. Lokakakuussa 2013 vihdoin kaikki A maajoukkueen urheilijat olivat kaikki samalla leirillä samaan aikaan yli 3 vuoteen, normaaliolosuhteissa tietysti koko team olisi ollut ja on kasassa koko ajan. 

Suomalaisittain taso on kesän perusteella alkanut levenemään, ainakin siltä se vahvasti vaikuttaa. 

- tärkeä asia - 

Saavutimme myös pitkästä aikaa yksittäisiä hyviä sijoituksia kuten voiton COC osakilpailussa, kilpailun voitti nuori Jarkko Määttä. - hyvä signaali - 

Kauden 2010 - 2011 jälkeen saavutimme myös ensimmäisen podium paikan MC tasolla kun Ahonen sijoittui Klingenthalin GP kisassa kolmanneksi. 

- oli jo aikakin - 

  

Kesäkauden parhaat suoritukset kilpailuista tulivat mm. seuraavilta urheilijoilta:

SM: Janne Happonen 1. *

COC: Jarkko Määttä 1.

GP: Janne Ahonen 3.

GP: Olli Muotka 5.

GP: Anssi Koivuranta 13.

GP: Lauri Asikainen 19.

* Maajoukkueen leirikilpailuissa Happonen oli tänä kesänä voittamaton.

Mäkihyppy on kuitenkin / tietenkin ja pääosin talvilaji, niinpä on hyvin mahdollista ja todennäköistäkin, että tämän ryhmän ulkopuolelta nousee vielä vahvoja hyvin harjoitelleita haastajia, kun lumet on maassa ja kausi etenee. mm. Ville Larinto on tehnyt erittäin vahvoja kontrolli-voimatestejä ja kehittyvästi hypännytkin. Sami Heiskanen, viime talven MM kisaedustaja on mittarien mukaan kehittynyt ja "paluuta" tekevä Kalle Keituri on hypännyt hyvin kotimäessään Lahdessa. 

Heidänkin lisäksi on vielä potentiaalisia urheilijoita, erikseen erittelemättä, joten taso vaikuttaa leventyneen. Terävin kärki ja miten kirkkaisiin sijoituksiin sillä saralla potku riittää tällä kaudella on toinen juttu. 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Urheilijoita mitataan julkisuudessa yksittäisillä huippusijoilla ja niitä lähdetään tietysti tavoittelemaan ennenmuuta tähtäämällä onnistuneisiin suorituksiin ja sitä kautta. Vahvuuttamme mäkimaana mitataan kokonaispanoksella ja menestyksellä NMM, FIS, COC ja MC tasoilla. Sen kokonaisuuden eteen on Suomen mäkihypyn tehtävä vielä paljon töitä kansainvälisessä vertailussa.  

" Vielä tällä hetkellä talous ei anna kuitenkaan periksi lähteä siihen mihin Suomalaisen mäkihypyn pitäisi ehdottomasti lähteä / päästä eli kilpailemaan täysimääräisesti ja täysillä osallistujamäärillä kaikilla kolmella kansainvälisellä tasolla eli GP 3, GP 2 ja GP 1 tasoilla = Fis Cup, COC ja MC tasoilla. 

Kilpailusarjojen kautta voimme rakentaa intohimoa kilpailemiseen ja jokaiselle ennenmuuta omaa tasoaan vastaavasti. 

Pääpiirteittäin asia menisi yksinkertaisesti niin, että Nuorten maajoukkue kilpailee FIS (-> COC) sarjassa ja haastaa B maajoukkuetta, joka kilpailee COC (-> MC) sarjassa, joka haastaa A maajoukkuetta, joka kilpailee MC tasolla. Kolmiportaisesti kansainvälisellä tasolla FIS  -> COC -> MC, kehittyäksemme mäkimaana. Motivaatiota nuorille urheilijoille ja kehittyvää quatamäärää kv. kilpailusarjoihin sekä eritoten nostaaksemme potentiaalisia tulevaisuuden hyppääjiä lähemmäksi nykyisiä huippuja. 

Tässä on siis aivan selvä haaste lajiliitolle seuraaville vuosille yhdessä mäkikentän tärkeimmän haasteen kanssa eli harjoittelun kulttuurin edelleen parantamisessa, ihan jokaisella tasolla. Kovempaa suorituskykyä seuraa parempi tulos, tätä seuraa suurempi näkyvyys ja tätä tukijoiden aktualisoituminen eli kokonaisuutena pallon pyöriminen oikeaan suuntaan "

Lajiliiton ja mäkikentän yhteinen haaste seuraavat vuodet on lisäksi ja ehdottomasti myös urheilijamassojen kasvattaminen ja samassa yhteydessä olosuhteiden ja systeemin kehittäminen kiinnostaviksi 2010 luvulle. Niin, että mäet täyttyy jälleen punaposkisista lapsista ". Mielestäni nämä asiat on viime aikoina uskallettu tunnistaa ja SHL:ssa on aloitettu jo toimenpiteitä kuten projekti kotkanpojat siivilleen. 

Nykyisillä huippuhyppääjillämme on oman ammatin eli mäkihypyn ja siinä päämääränä olevan menestyksen ja mahdollisten ansioiden lisäksi yksi komea rinnalla oleva "tehtävä". Samalla luoda tietä uudelle nuorelle sukupolvelle, pitämällä yllä lajin kiinnostavuutta ja toimimalla hyvinä idoleina.  

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Katse ja energia kääntyy nyt Olympiatalveen

Näillä mennään

Junnuna himotti lentää ja myös kiivetä puuhun.. nykyään katselen 

kuvan screeniä yhteensä 44 lennolla marraskuusta maaliskuuhun.

Talven aikana ainoa viikonloppu kotona onkin Joulu.. reissutyö vuodesta toiseen 

on kyllä aikamoinen ”elämänkoulu”. Ajan voisi käyttää toki johonkin muuhun.. 

mutta nautitaan intohimosta nimeltä mäkihyppy ja laitetaan lentokonesafkaa’ suuhun.

Treenikauden viimeinen leiripäivä on nyt takana.. vaihtunut on kesän aikana monen 

hotellin lakana. Nyt odotellaan lumia.. eikä enää poltella asvaltilla kumia.

Hemmetisti on tehty kesällä hommia.. en siksi tahdo pelätä talvelta pommia.

Viime kauden jälkeen toki kaukaa kärkijoukkueiden takaa lähdetään mutta tavoitteena päästä kiinni kantaan ja rinnalle, unelmana ohi.. vaikka vastassa on mm. vahva ja jäinen Norjan lohi. Katsotaan rauhassa mitä urheilijoidemme työ niittää.. omasta puolestani tärkein viesti teamille on: ”tee parhaasi, se riittää”. Enempää kun ei voi vaatia.. tai hienompaa strategiaa laatia.

Ahosen ja Happosen Janne.. voisiko pitkästä aikaa taas Keski-Euroopassa katsomossa heilua Suomalaisille tyttöjen Lanne. Mitä sitten muut potentiaaliset mäkimiehemme tekee.. ei ole ainakaan syytä vetää perässään kivirekee. Loukkaantuneet on tehneet huikean työn.. vääntäneet päiväksi mustan yön. Toisaalta myös kaikki mittarit osoittaa parempaa fyysista tasoa.. mutta riittääkö aika ja tuleeko sittenkään satoa. Turha murehtia etukäteen, koska urheilun ja mäkihypyn tulee olla rohkeata ja ennakkoluulotonta eli hianoa.. soitellaan siis mielessä pianoa. Lennetään HS pisteelle asti.. tällä tavalla tippuu painolasti.. ja muistivihkoon pärähtää rasti.

Jos jotain saisi kaudelle toivoa niin terveyttä ja hitunen onnea päälle.. varsinkin tuuliselle säälle.

Odottavalla on joskus pitkä aika.. viimeisellä leirillä oli ensimmäistä kertaa päävalmentajakauteni aikana kasassa A maajoukkueesta kaikki urheilijat, se oli allekirjoittaneelle kesäkauden tärkein taika.

Jep, katse tulevaisuuteen ja näillä mennään

Magic Monday - Lisää Havuja Challenge

KIITOS Janne Seppälä ja Mikko Pirinen & co !!

Omalta osaltani haluan kiittää juontajista visuaaliseen tapahtuman tekijään, äänentoistomiehistä, talkoolaisiin. Kiitos Kuopion Kaupunki, Puijon hiihtoseura ja mukana olleet Yritykset ! Uskomattominta oli tuki yli lajirajojen Kupsista Kalpaan ja Kuopion Reippaaseen, Kimmo Timosen videotervehdykseen jne. Esiintyvät artistit kruunasi koko homman, stand up koomikoista, bändeihin ja sirkushuveista taikureihin. Haasteeseeni hyvän asian puolesta vastattiin upeasti. Kiitos HP Hänninen ja Jari Porttila. Hienoa Legendat ja All Stars. Nöyrä kiitos kaikille.

Kaukana oli kesäpoika meininki, tämä oli tahtoa täynnä olevien talvimiesten juttu.

Nykänen + Schlierenzauer = lajin vuoden kuva. 

Tapahtuman kuvat ja videot lähti kymmeniin eri maihin, TV kuvaa Saksaan, Norjaan, Puolaan, Itävaltaan jne. Joukkueet oli tyytyväisiä, legendaarisia kuvia ja muistoja kaikille. Vimpan päälle systeemit pyrotekniikan tahtiin.

Peliasutkin NBA tyyliin. Joka jantteri ei tätä sisältöä olisi kyennyt tekemään.

Tapahtuma tehtiin pääsääntöisesti n. kolmen viikon aikana, siis kolmen viikon aikana. Viisi viikkoa ennen syntyi päätös, että tapahtuma toteutetaan juuri tällaisenaan.

Onhan tämä pakko sanoa ääneen..mm. Janne Seppälä jäi töistä pois n. kuukaudeksi hyväntekeväisyysasian takia. Sitoutuminen, morjens.

Kun viime joulukuussa Lillehammerissa ensimmäisenä kisaviikonloppuna lipsahti käsistä viimeinen Catch a Fish (Havu – Maailmancup TOP menestyksen kannalta) niin silloin tiesin, että kylmä talvi tulee olemaan edessä. Halusin kantaa vastuuni tämän lajin eteen luikkimatta karkuun, hylkäämättä tukea tarvitsevia urheilijoita, miettimättä miten ukon tai uran käy. Vaikeiden aikojen yli on vaan mentävä. 

Havu lyhytelokuva: 

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=_z3FL94_GpE

Tapahtuman aikana tajusin visuaalisestikin, että kun tekee ja uskoo niin tapahtuu. Näin se nousee mäkihyppykin. Parempaan menestykseen on mahdollisuudet hyvinkin pian, Ahonen näyttää jo nyt suuntaa. Larinto, Happonen ja Koivuranta vammoiltaan kerkeävät Olympiatalvelle iskuun, Asikainen kehittyy jne..nuoremmat imuun mukaan.  

Lajin isompaan muutokseen toki tarvitaan aikaa, kehitettävä uutta, rakennettava, huolehdittava jälkikasvusta huomattavasti entistä paremmin. Mikään ei ole niin varmaa kuin aivan varma vai menikö se niin, että mikään ei ole niin varma kuin epävarma. No ei sen väliä, pääasia, että uskoo ja ympäristö tekee töitä tulevaisuuden eteen.

Magic Monday – Lisää Havuja challenge tapahtumassa oli kyse monista asioista: yhteisöllisyydestä, lajien välisestä yhteistyöstä, merkittävistä tukikohteista (Havu ja junnut, lisää Havuja), lajin imagosta, Puijon kisojen tukemisesta, lajin show:sta, jne.

Mielestäni kaikessa onnistuttiin => paikalla olleille katsojille ja mediaa kuvien ja videoiden kautta seuraaville hieno - Entertainment -. Jossain vaiheessa mietin kun Marco Hietala veti upeasti maammelaulun ja Lovex soitti erätauolla n. 150 arvokisamitalin miesten seuratessa kentän laidalla, että jos tapahtuma olisi ollut missä muussa mäkimaassa vaan niin jonot olisi olleet ulos asti. Siihen emme voi kuitenkaan vaikuttaa, maybe next time. Tapahtuman merkityksellisyyttä tai arvoa muutama puuttuva katsoja ei kuitenkaan vähennä. Pienet lapset saivat livenä ottaa nimmarit staroilta, kaikki paikalla olleet viihtyivät.

Joku turakainen kirjoitti jälkeenpäin lehdessä, että miksi tällaisia kaiken maailman kissanristiäisiä pidetään kun pitäisi tehdä urheilutapahtumia.

hmmm ?

Ehkäpä tässä tapahtumassa on koko lailla vastaus tähän, voisiko ollakin niin, että urheilutapahtumat tarvitsevat 2010 luvulla ympärilleen muutakin kuin selostuksen kilpailun kulusta sekä päältä lämpimän ja sisältä kylmän makkaran. Muuten on helpompi jäädä kylmä juoma ja lämmin hodari kädessä TV:n eteen kotisohvalle. 

Kiitos vielä tapahtuman suojelijoille, pääministeriämme myöten ja median edustajille. 
Promoottorit ;) 

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=OdV-IZPAdJs

Pekka

Tässä muutama muukin videolinkki kiinnostuneille:

http://www.savonsanomat.fi/video-ja-kuva/videot/haastattelussa-matti-nykanen-ja-pekka-niemela/1306289

http://www.savonsanomat.fi/video-ja-kuva/videot/lisaa-havuja-tapahtuman-jarjestajat-ei-unohdeta-makihyppaajia/1306287

http://berkutschi.com/en/front/videos/show/NiqU4htGv7o

http://berkutschi.com/en/front/videos/show/nN7xLisV0JE

Valokuvia: 

http://www.savonsanomat.fi/video-ja-kuva/kuvasarjat/makihypyn-kerma-jarjesti-viihdyttavan-korisillan/1306284#1306274

http://www.jrpic.fi/3/post/2013/03/lis-havuja-challenge-magic-monday.html

http://www.kuopio.fi/web/ajankohtaista/uutisarkisto?p_p_id=101_INSTANCE_vuS3&p_p_lifecycle=0&p_p_col_id=column-2&p_p_col_pos=2&p_p_col_count=8&_101_INSTANCE_vuS3_struts_action=%2Fasset_publisher%2Fview_content&_101_INSTANCE_vuS3_assetEntryId=1905412&_101_INSTANCE_vuS3_type=content&_101_INSTANCE_vuS3_groupId=31210&_101_INSTANCE_vuS3_urlTitle=lisaa-havuja-challenge-taytti-kuopio-hallin-makihyppytahdilla&_101_INSTANCE_vuS3_redirect=%2F

http://www.facebook.com/photo.php?fbid=354279078014892&set=a.354278971348236.1073741826.187779554664846&type=1&theater

Ennen tapahtumaa lähetetyt terveiset, mm: 

Kimmo Timonen:  http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=80HvtVM7CiI

Simon Ammann: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=r4zXwGXwuRI

Norjan tervehdys: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=Zi-qDCpOIak

Gregor Schlierenzauer:  http://www.youtube.com/watchfeature=player_embedded&v=b39_CbX4NeQ

Andreas Kofler: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=ERw1H8hUkZA

Kups: http://www.youtube.com/watch?v=GxuDhbvBKW4

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Magic Monday - Lisää Havuja Challenge facebookissa:

http://www.facebook.com/LisaaHavujaChallenge?fref=ts

Hopeasompa -> Kultasompa

Aurinko paistaa Puijolla, mäet on hyvässä kunnossa, pikkujunnuja mäet täynnä, vanhemmat mukana tsemppaamassa. Punaisia poskia, hyvä meininki. Kisamakkara ja lämmin mehu. Ahonenkin hyppää samaan aikaan Puijon suurmäestä hienoja siivuja.

Tänään palasi vahvasti mieleeni junnuvuosieni seuratoiminta.  

Hopeasommissa on tänä vuonna 10, 12, 14 ja 16 sarjat mukaan lukien n. 120 mäen ja yhdistetyn osanottajaa eli n. 30 urheilijaa / sarja. Joukossa on monia tulevaisuuden lupauksia mutta osanottajamäärät on todella marginaaliset. 

Käsitykseni mukaan muutamilla toimenpiteillä voisimme saada muutamassa vuodessa hopeasomman urheilijamäärät huikeaan nousuun ja tällä kertaa tämä ei ole päävalmentajakysymys.

Lajia on 2010 luvulla kehitettävä ja keksittävä uusia rekrytointimuotoja vaikka kaksi perusasiaa lienee kuitenkin ylitse muiden.

Nykyajan vanhemmat ovat erittäin motivoituneita, jos seuroissa on luotettavat ja motivoituneet junnuvetäjät ja olosuhteet on hyvässä kunnossa. Voimattomuuden tunne voi kasvaa siitä, jos vetäjäasiat ei ole kunnossa ja / tai mäkiä ei kunnosteta vaan ne jää vanhempien harteille.

Juttelin tänään Seppo Pellin kanssa, jonka kanssa tuumasimme yhteen ääneen, että periaatteessa esim. pelkästään Puijon hiihtoseurassa voisi olla hopeasompien (valtakunnallinen) verran lajien harrastajia ja näin on melkein ollutkin jossain vaiheessa, rekisteröityneiden hyppääjämäärien ollessa 1900 luvun lopulla Puijolla n. 100.

Kun harrastajia on paljon, vanhempia on paljon, talkootyötä on enemmän, innostusta ja yhtenäisyyttä enemmän. Isojen massojen kautta myös vetäjille löytyy ammattimaisempaa toimintaa.

Kun massat on isot niin loppu on sitten enää kiinni miten rakennetaan innostuksen ilmapiiri. Yleensä se syntyy yksinkertaisista asioista kuten laadukkaasta urheilutoiminnasta, yhteisistä asusteista, seurojen viikkokisoista, vanhempain – ja saunailloista.

Miten sitten saisimme massat nousuun ? koska sehän on kaiken alku ja juuri. ks. alla pyramidi.

Voisimmeko ajatella niin, että kaikilla seuroilla olisi yhteinen tehtävä eikä niin, että jokaisen seuran tehtävänä on pistää omat asiat kuntoon ? Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Mitäs, jos tekisimme liikuteltavan (peräkärryssä) n. K 4 hyppyrimäen, jota jokainen seura voisi vuorollaan käyttää oman kotipaikkakuntansa vuoden isoimmassa massatapahtumassa, lajin näyteikkunana. Mäen mukana paikalle voisi tulla vaikkapa Toni Nieminen ja Matti Nykänen. En ole kumpaakaan kysynyt mutta ajatuksena kova.

Kaikki halukkaat voisivat kokeilla mäkihyppyä, ottaa nimmarit jne. ja sitten seuran tehtävänä olisi napata innostuneet mukaan seuratoimintaan. Kun pikkujunnut on saatu seuran harjoituksiin niin toimintaa voisi kehittää 2010 luvulla uusiin ulottuvuuksiin.

Jos kaupungit tunnustavat hyppyrimäet liikuntapaikoiksi niin kuin kuuluu niin siihen kuuluu mäkien kunnossapito ihan niin kuin hiihtolatujen, yleisurheilukenttien, jäähallien jne. kunnossapito. Jos kaupungit haluaisivat seurojen kanssa jopa kehittää toimintaa niin pikkumäkiin olisi saatava (esim. Werneri puistoista tutut) liukuhihnahissit, joiden ansiosta pikkujunnut voisivat keskittyä kävelemisen sijasta (Kojonkoskenkin visio) hyppäämiseen. Tässä asiassa toki vastuu saattaa siirtyä seuroillekin, seurojen puheenjohtajilla olisikin oltava innostusta asiaan. 

Tässä yhteydessä pakko kysyä, nostaisiko KONE mäkihypyn takaisin huipulle. Minihissit jokaiseen Suomen junnumäkeen, seurojen panostus mukana. Kehittyneimpiin minimäkiin voisi myös rakentaa systeemin, joka näyttäisi ylämäen vauhdin ja hypyn mitan.  

Hissien avulla nostettaisiin helposti toistomäärät suuriksi (voisimme jopa olla edellä osaa kilpailijamaistamme) eikä koulusta tarvitsisi olla poissa toistomäärien saamisessa niin kuin Nykäs Masa aikoinaan rakastaessaan hyppäämistä.

Mitäs, jos seurojen urheilijamäärät nousisivat yhtäkkiä vaikkapa viisinkertaisiksi ? Sehän tarkoittaisi viisi kertaa enemmän talkoovoimaa, viisi kertaa enemmän valmennuksesta maksavia vanhempia eli viisi kertaa laadukkaampaa seuratyötä. Kyllä. Laatua ei toki suoranaisesti voi luvata viisinkertaiseksi mutta siihen on mahdollisuus, jos potentiaalin käyttää hyödykseen.

Huomattavaa tässä pyramidimallissa on, että terävin kärki (Olympiataso) on täysin riippuvainen kuinka alemmilla tasoilla voidaan, tästä päästäänkin tärkeimpään asiaan eli seurojen rekrytointiin ja valmentajakoulutukseen, uusiin innovaatioihin 2010 luvulla.

Suomen hiihtoliiton isoimpana tehtävänä olisikin jatkossa huolehtia seurojen valmentajakoulutuksesta ja tukemisesta, Finnjumping ei siihen haasteiltaan pystynyt.  

Lisäksi Olympiakomitean kanssa on viriteltävä valmennuskeskukset sille tasolle, että vanhemmat luottavat laittaa lapsensa valmennuskeskuksiin kasvamaan hyviksi kansalaisiksi, opiskelun, asumisen ja urheilun yhteensovittaen ja vieläpä niin, että urheilu ei vaarannu vaan menestyspotentiaalia pystyttäisiin kasvattamaan potenssiin. Valmennuskeskuksista siirryttäisiin maajoukkuetoimintaan, joka läheisessä yhteistyössä valmennuskeskustoiminnan kanssa. Maajoukkuetoiminnan tehtävänä on edelleenjalostaa ja luoda laadukas valmistautuminen ja välineet mm. arvokisoihin.

Ideologia on, että viimeistään n. 15 vuotiaana lahjakkaan urheilijan olisi hakeuduttava optimaalisten olosuhteiden luokse (mm. suuret mäet) valmennuskeskuksiin. Valmennuskeskukset olisivat “puolueettomia” niin, että kasvattajaseurat voisivat urheilijan ja seuran niin halutessa pitää seuran nimeä urheilijan nimen alla koko urheilijan elinkaaren ajan saaden kasvattajaseuralle hyötyä vaikkapa arvokisamitalin jälkeen kunnan järjestämillä mitalijuhlilla.

Periaatteessa hyvin olisi voinut olla, että esim. Matti Hautamäen nimen alla menestyksen aikana olisi lukenutkin Haukiputaan Veikot – Kuopion valmennuskeskus. Sama malli voisi olla kaikissa valmennuskeskuksissamme. Totuudenmukaisesti, kasvattajaseuraakin hyödyttäen. Seurat tuottaa, valmennuskeskukset nostaa, maajoukkue jalostaa. 

Nykyiset hopeasompaajat on tulevaisuuden kultasompaajamme. 

Mitä ihmettä

Ponnistusliikkeen kannalta avainsanoja:

* Pitkällä matkalla tuotettu voima, kiertomomentti ja liikkeellelähtönopeus

Kommentti:

Joku Suomessa hyväksyy seuraavan alla esittämäni asian. Osa ei hyväksy ollenkaan, osa ei ymmärrä mitä asialla tarkoitetaan, osa ei edes halua ymmärtää, osa taas kokee kehityksen ”arvovaltatappioksi”. Onneksi ei kaikki. Otan alla videossa Norjalaisen hyppääjän esimerkiksi, koska Mika Kojonkoski osaa nähdä mäkihypyn aikakausien kehityksen (säännöt, olosuhteet, välineet -> tekniikka ja fysiologiset asiat) kokematta esimerkkiäni tekniikkamuutoksesta arvovaltatappioksi. Allekirjoittaneelle tekniikka-asiassa ei ole uutta, olen ajatellut asiasta koko ajan samalla tavalla mutta 2010 luvulla tekniikka on edelleen jalostunut.

Muut maat menee menojaan, ulkomailla (esim. GER, AUT, NOR) kukaan ei kyseenalaista alla olevaa asiaa. Meillä asian kyseenalaistavat liian monet, osa kokeneistakin valmentajistamme.

Tämä on kehityksen esteenä mitä suurimmassa määrin. Vastuu on hajautettu, ei systeemiä.   

Ponnistusvaihe:

2010 luvulla ylävartalon kasvanut käyttäminen ponnistusliikkeessä ja hip extension (lantion täysojennus) tehon ja suunnan optimoimiseksi. (Jos 1900 luvun lopulla - 2000 luvun alussa aivan yksittäiset hyppääjät ponnistivat ”about” tällä tekniikalla niin 2010 luvulla tämä on todellakin sääntö, ei poikkeus). Ylävartalon käyttämisellä ja hip extensionilla tuotetun lisätehon lisäksi lentoasento optimissaan valmistuu nopeasti. Jotta tämä saadaan toteutettua on ensiarvoisen tärkeää rakentaa oikeanlainen ylämäenlaskuasento, joka ohjaa ensimmäisen liikkeen (ponnistusvaiheessa) alkamaan laskuasennosta heti oikeaan suuntaan, pintaa vasten, selän pyöristymättä. Kaiken oltaessa kohdallaan ponnistustapahtuma jatkuu liikkeen alusta asti ”pysähtymättä” ilmalentoasentoon asti, säären kulman suuntaan ylävartaloa ja lantion täysojennusta hyödyntäen.  

Video:

Jakobsen kausi 2006 – 2007 VS. Jakobsen kausi 2012 – 2013 (tekniikan muutos).

http://www.youtube.com/watch?v=tYGmRBsffEA&feature=youtu.be

Ulkomaalaiset hyppääjät (huomioi sama asia: ylävartalon käyttö ja hip extension)

http://www.youtube.com/watch?v=Vthl6sy8sZ0

Ilmalento:

Yhtä tärkeässä roolissa on optimaalinen ilmalentoasento ja sen merkittävä kehittyminen viimeisinä vuosina. mm. Aerodynamiikan asiantuntija Juha Kivekäs on tutkinut, että 10 asteen muutos suksen kanttikulman (suksi kantillaan tai lappeeltaan) pienentämisessä voi merkitä jopa 5 metrin pituuden lisääntymistä. Sama havainto on mäestä.

* Ihan samat kommentit pätee tässä asiassa kuin edellisessäkin.

Videoilta voidaan todentaa viimeisen viiden vuoden kehitys suksen kanttikulmassa mutta kun katsotaan keskimäärin Suomalaista hyppäämistä niin suksen kanttikulma on monella yhtä iso kuin se oli 2000 luvun alun mäkihypyssä V tyylillä hypättäessä. Kanttikulman pienentämisellä voidaan nopeasti saada aikaan jopa 5 – 10 metrin hyöty. Se vaatii harjoittelua eli toistoa ja asian omaksumista.

·         Lantion "korkealla pitäminen" ilmalennossa yhdistettynä suksien minimi kanttikulmaan pinta-alan ja nosteen maksimoimiseksi.

Välineet:

·          Ihonmyötäisen pukusäännön pinta-alan maksimoiminen leikkauksilla ja virityksillä, sääntöjen puitteissa. Ilmalentoasento ja mittaustilanne on kaksi eri asiaa.  

Ihan samat kommentit pätee tässä kuin edellisissäkin.

Arvio:

Mäkihyppy kehittyy, emme voi vaan pitäytyä entisessä. - Ei riitä -.

Jos urheilija ponnistaa 2013 luvulla keulalla pyllyn kautta ylävartalo alhaalla vauhtia säilyttäen ja ilmalennossa suksissa on iso kanttikulma niin top 30 mc:ssa on jo kova suoritus. Takatuulikisat, painoindeksin nostaminen ja pienennetyt pukujen liito-ominaisuudet pitävät huolen siitä, että tekniikan on vastattava muuttuneisiin tarpeisiin.

On oltava hereillä ja kehityttävä. Ei voi vain pitäytyä entisessä. – Ei riitä -.  

Laskin, että meillä on Suomessa n. 8 eri henkilökohtaista valmentajaa n. 10:lle eri maajoukkuetason urheilijalle. Lisäksi toiminta on hajaantunut ympäri Suomea.

Yhdelläkin paikkakunnalla on 4 eri henkilökohtaista valmentajaa maajoukkuetason urheilijoille. Suurin osa on OTO valmentajia. Systeemi ?

Maajoukkuetoiminta on resurssien takia minimaalista mm. leirityksen osalta ja vastaa pääosin hallituksenkin linjaamana kilpailutoiminnasta. Päävalmentajan toimenkuva on ”monenkirjava”.

Linjaa on vuoden aikana pyritty ja pyritään edelleen rakentamaan mm. valmentajafoorumeilla, joita pidämme (6 foorumia vuoden sisällä) mutta paikalle ei vaivaudu monetkaan urheilijoidemme henkilökohtaisista valmentajista. Suurin osa OTO valmentajista ei sitoudu vaan yksinyrittävät omissaan. Kun ei ole palkkasuhdetta, päätoimisuutta tai edes sivusuhdetta organisaatioon on vaikeaa pakottaa.

Olemme tehneet kuluneen vuoden aikana paljon asioita tulevaisuuden eteen kuten mäkihyppääjän polku nimisen dokumentin palvelemaan nuoria urheilijoita ja seuroja, olosuhdekartoitukset jne. jne.

http://www.kihu.fi/urapolku/julkinen_index.php?page=taulukko&laji=159

Teknisesti arvioituna yllä on siis mäkihyppymme haaste.

Fyysisestihän on sanomattakin selvää, että mitä vahvemmat nopeus – ja voimaominaisuudet sitä suurempi potentiaali. 

Lisäksi systeemi eli järjestelmä ontuu tai sitä ei varsinaisesti edes ole.

Olenkin samaa mieltä Toni Niemisen kommentin kanssa 17.2.2013: http://www.mtv3.fi/urheilu/hiihtolajit/makihyppy/uutiset.shtml/2013/02/1708699/nieminen-suomalaisessa-makihypyssa-kuppikuntia

Eestin Kaarel Nurmsalu hyppäsi 196 metriä Oberstdorfin ensimmäisellä kierroksella ollen vain muutaman metrin top 10 mäestä ja oli edellisessäkin karsinnassa Klingenthalissa 8 mennen kaikkien Suomalaisten ohi näissä kilpailuissa. Kaarel on harjoitellut kotona ja maajoukkueessa koko ajan samalla Suomen maajoukkueen tekniikka-ajatuksella Topi Sarparannan (Suomen kakkosvalmentaja – Eestin päävalmentaja) toimiessa henk.koht. valmentajana ja ponnistaa nyt keulalta nykyaikaisella tekniikalla ja ilmalennossa lentää minimikanttikulmalla. Kaarel voi vielä kehittyä mm. fyysisesti vielä paljon ja suoritusvarmuudessa sekä lennon tekniikassa mutta suunta on todella oikea, selkeä.   

Saksassa, Puolassa ja Norjassa nostettiin mäkihyppy aallonpohjassa kovilla panostuksilla ja systeemin rakentamisella, työrauhalla.

mm. Mika Kojonkoski ja Werner Schuster (GER) saivat maajoukkuetason urheilijat maajoukkueen valmennusteamin alle 100%:sti (vastuu tuloksista – vastuu valmennuksesta). Sama tilanne oli allekirjoittaneella Ranskassa, jossa Ranskalaiset nousivat aina maailmancupin palkintopallille asti sijoilta 50 jne.

Kaudella 2010 – 2011 sain toteuttaa Suomessa unelmaani yhden kauden. Päävalmentaja oli maajoukkuetoiminnan lisäksi Kuopion valmennuskeskuksen päivittäisvalmentajan (tuolloin Ari – Pekka Nikkola) tukena ja maajoukkueen kakkosvalmentaja oli Lahden päivittäisvalmentajan (Jari Larinto) tukena. Systeemi oli rakentumassa, toiminta oli keskitettyä (MM tason urheilijat harjoitteli yhdessä) ja se tuotti. Lisäksi maajoukkueessa oli teknikko välineasioihin niin kuin muillakin mailla.

Ei voi olla sattumaa, että juhlimme 2010 joulukuussa nyt jo seitsemään vuoteen ainoata kaksoisvoittoamme maailmancupissa (Larinto ja Hautamäki).

Sittemmin kuitenkin Kuopion valmentajan pesti sellaisenaan lopetettiin, kakkosvalmentajan ja teknikon pestit sellaisenaan lopetettiin. Päälle vielä lopetettiin seurakoordinaattorin pesti, jolla yhtenäisyyttä rakennettiin Suomen kaikkien mäkiseurojen välille.

Kehitteillä ollut systeemi hajotettiin resurssipulan takia (maajoukkuetoiminta jouduttiin ajamaan alas) ja sittemmin hallituksen linjaamana valmennusvastuu siirrettiin keskuksiin eli käytännössä henkilökohtaisille valmentajille ympäri Suomea.

Viimeiseen kahteen kauteen Suomessa ei päävalmentajalla ole ollut enää mahdollisuuksia rakentaa systeemiä tai vaikuttaa kunnolla, koska maajoukkueella ei ole ollut resursseja kunnolliseen leiritykseen tai valmennusteamin rakentamiseen urheilijoiden ympärille.

Niinpä ketään yksilöä tai valmentajaa aliarvioimatta vaan ennemminkin systeemin heikkoutta korostamalla sanoen - katseet tulevaisuuteen -. Ainoa tie on rakentaa, on pakko nähdä ja tunnustaa heikkoutemme ja kasata voimat.

Viisastelu ja ”suolaaminen” ei auta ketään. Se voi tuottaa nautintoa tai pönkittää omaa itsetuntoa mutta ei auta Suomalaista mäkihyppyä vaan tuhoaa sitä.    

Yhtenäisyys ja linja syntyy heti kun systeemi saadaan kuntoon. Siitä on jo visiot olemassa.

Potentiaalia on tälläkin hetkellä ja on tulossa.

Nopein reitti menestykseen on oikea valmennus ja harjoittelu. Hyvä fysiikka ja tekniikka saadaan aikaiseksi ilman suurempia resurssejakin (valmennus ja urheilijoiden sitoutuminen kuitenkin pitää olla kunnossa) mutta resursseja eli rahaa tarvitaan mm.

  1.   Systeemin eli järjestelmän rakentamiseen 

  2.   Kilpailujen kiertämiseen (mm. nuorten FIS CUP 0 euron budjetti)

  3.   Välineisiin (välinebudjetti 0 euroa)

  4.   Valmentajien palkkaamiseen (maajoukkue ja valmennuskeskukset)

  5.   Maajoukkueleiritykseen (kilpailukyvyn varmistamiseen)

  6.   Olosuhteiden varmistamiseen (suorituspaikat)

      -> Urheilijoiden omavastuut (osalla ilman henkilökohtaisia sponsoreita) on jo n. + - 10te/kausi.   

Sivutaan sen verran junnutyötäkin, että en voi olla nostamatta ylös mm. pienen mäkiseuran Siipo:n ja isomman mäkiseuran LHS junnutyötä. ”Muitakin lupaavia”. Yes, Bravo !!!

Ja tässä linkissä uutta, merkityksellistä ja raikasta:
http://www.facebook.com/LisaaHavujaChallenge?fref=ts

Pekka 

Puun ja kuoren välissä

Top 3

* Mainossopimusten arvo määräytyy monen asian mukaan, pääasiassa imagon

ja payback arvon mukaan. Yritykset laskevat nykypäivänä tarkkaan (huippu-urheiluun) sijoitetulle rahalle vastineen eli saadun hyödyn / näkyvyyden (payback arvon).

Muitakin arvoja toki on kuten imagollinen tukeminen, pitkäjänteinen panostaminen, lahjoittaminen jne.

* Lajien välinen ”kilpailu” TV ajasta ja medianäkyvyydestä on isoa.

Ei ole itsestäänselvyys, että perinteiset lajimme pysyvät tulevaisuudessa TV lähetyksissä ykkösinä uusien mediaseksikkäiden lajien tulemisessa ja niiden menestyessä.

* Maksullisille kanaville siirtyminen vaikeuttaa markkinointia (mm. sopimusten payback arvo), koska näkyvyys ja katsojaluvut pienentyvät, myös katsojakunta muuttuu.

Toisaalta on katsottava näiltä uhkakuvilta asiaa myös niinkin, että hyvä ja kiinnostava, näkyvä tuote (laji) lisää maksullisten kanavakorttien ostamista esim. MTV 3:lta. Kasvaneen kysynnän myötä kanavat luovat yhä monipuolisempia ja parempia lähetyksiä katsojille. Tämä taas entisestään lisää kiinnostavuutta, sisällön kasvamisen myötä ja lajikin voi hyvin onnistuessaan saada synergiaetuja yhteistyöstä. Eli tietynlainen siirtymävaihe varmaankin menossa.

Vaikka mäkiviikolla tehtiin ratkaisuja niin suuressa kuvassa mäkihypyn olisi edettävä rohkeasti täysillä Quata määrillä (maakiintiö) sekä maailmancupissa, että continental cupissa, optimillaan myös fis cupissa vaikka aluksi näissä vähän kyntäisikin. Olemmehan ajautuneet tähän tilaan pitkälti juuri sen takia, että kilpailusarjoja ei ole kierretty ja urheilijoiden motivaatio on loppunut, oman tason mittariksi on jäänyt seurataso. B maajoukkuetoiminta ja COC kiertäminen lopetettiin v. 2007. FIS CUP on ollut käytännössä koko ajan nollabudjetilla.

Suomen pitäisi kasvattaa kiintiöpaikkoja kansainvälisissä kilpailusarjoissa, ei päinvastoin.

Pienenevät kiintiöpaikat vievät lajia ja kehitystä täysin väärään suuntaan.

Jo pelkästään yksittäiset huippu-urheilijat saavat yhä pienempää tukea henkilöstöltä, koska urheilijakiintiömäärien pienentyessä myös tukihenkilöiden määrä esim. huippuyksilöille on merkittävästi pienentynyt.

Kun muutenkaan nuorten maajoukkueella ei ole edes osa-aikaista valmentajaa, B maajoukkueella on vain kilpailukauden (talvi) valmentaja. A maajoukkueen kakkosvalmentaja on samalla Eestin päävalmentaja ja harjoituskaudella ei ole fysioterapeuttia. Kohtuullisen suuria kompromisseja. 

  

Yhtälailla kun kesä (harjoituskausi) on harjoiteltu niin talvet pitäisi kilpailla.

Näin se menee ihan jokaisessa maassa. Ei niin kuin monille lahjakkaille urheilijoille on käynyt kun maailmancupin alapuolella oleviin FIS cup ja COC (ns. GP 2 ja GP 3 taso) tasoihin ei ole panostettu.

Kesä harjoitellaan, talvi harjoitellaan, kesä harjoitellaan ja talvi harjoitellaan, välissä muutama kotimaan kilpailu. Monen vuoden ajan, jos urheilija jäi mm. vuosina 2007 – 2010 maailmancupista ulkopuolelle ja kun COC:a ei kierretty niin valitettava tosiasia on se, että motivaatio petti monella. Lopettamisilta ei vältytty. Suomalainen mäkihyppy on menettänyt useita lahjakkuuksia (jopa nuorten MM kultamitalisteja) 2000 luvun aikana mm. edellä mainituista syistä.

Lauri Asikainen on toisaalta uusi hyvä esimerkki siitä kun miehelle annettiin mahdollisuus muutamaan maajoukkueleiriin, kilpailemiseen COC ja MC tasoilla sekä urheilijaan on uskottu niin kehitys on ollut huikeata. Laurin asenne ja vastaanottavaisuus sekä määrätietoisuus on mahdollistaneet kehityksen. Puoli vuotta sitten Laurilla ei ollut MC edustusoikeutta eli ei yhtään COC pistettä ja nyt ollaan jo kolkuttelemassa MC top 15 tasoa. Laurin osalta voi lisäksi sanoa, että yhdistetyn maailmancup on toiminut kv. kilpailukokemuksina eli nollasta ei ole tarvinnut lähteä kuten monen muun mm. Mika Kulmalan osalta. 

Parhaimmillaan huippuryhmän takana olisi voinut kasvaa 2000 luvun aikana kymmenen Laurin kaltaista hyvää ja potentiaalista urheilijaa, jotka toinen toistaan eteenpäin vieden olisivat tulleet MC huipulle 2010 luvulla.

Moni on väläytellyt ajatusta, että nyt pitäisi jättää maailmancup väliin ja nostettaisiin uusi

aalto huipulle continental cupin kautta.

Se onkin urheilullisessa mielessä sinänsä ihan noteerattava ajatus.

Menestyminen omaa tasoa vastaavissa sarjoissa nostaa itseluottamusta ja sen jälkeen on tukevampi pohja siirtyä seuraavalle tasolle (kotimaan kisat -> fis cup -> coc –> mc).

Optimissaan oman tason kilpailuissa opitaankin juuri voittamaan. Siitähän on kysymys ja sitä tavoitellaan.   

Kun katsotte yllä olevaa TOP 3 listaa niin asiassa voi miettiä realismia eli että jättäisimmekö nyt MC kiertueen väliin vaikka kuukaudeksi tai kahdeksi tai pitäisimme maailmancupista vaikka välikauden. Seurannaisvaikutukset ?

Lisäksi kiintiöpaikkojen pienentyminen entisestään pienentää mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

On kova työ hankkia menetetyt kiintiöpaikat takaisin.

Maailmancup ryhmä rahoittaa lähes koko mäkihypyn lajiyhdistyksen/lajiliiton toiminnan; mainos – ja sponsorituotoilla, jotka perustuvat pitkälti payback arvoon. Sittemmin kansallistalkoot on ihan oma lukunsa.  

Mielenkiintoista on myös maksuperusteet kilpailusarjoissa, joka on osallaan ajanut tukalassa taloustilanteessa Suomen vaikeisiin päätöksiin 2000 luvun puolivälin jälkeen. Priorisointi meni jossain vaiheessa kokonaan MC tasolle (tosin A maajoukkueen toimintaakin on vuosi vuodelta ajettu pakon edessä alas, tälle ja jo viime kaudellekin radikaalisti), näin ollen jälkikasvua ei ole tullut. Nykyään panostus on jakaantunut A ja B kesken, niukasti kummallekin tason vaatimusten mukaan, myös Nuorten MM tasolle on pyritty antamaan edes pientä tukea.

Kilpailuorganisaation korvaukset FIS sääntöjen mukaan

Maailmancup

* Travel money korvaus FIS Quatan (maksukiintiö) mukaan (esim. Keski-Eurooppaan 400 CHF / hlö)

* Majoitus täysihoidolla ilmaiseksi Quatan mukaan

Continentalcup

* Majoitus täysihoidolla ilmaiseksi Quatan mukaan

FIS cup

* Ei korvauksia kisajärjestäjiltä

Eli kallein sarja on ”junioreiden” FIS cup, toiseksi kallein sarja on COC ja johtuen maksuperusteista suurimman korvauksen saa maailmancupissa. Toisaalta maailmancuptoiminta vaatimuksiltaan on kovinta ja kokonaiskulut on siellä suurimmat mutta urheilijoiden osalta korvausasiat menee näin.

Asiaan on myös selvä peruste: kilpailuorganisaatiot saavat maailmancupin kisoista TV tuottoja, pääsylipputuottoja ja oheismyyntituottoa. Tästä on helpompi maksaa joukkueille travel money ja hotellikorvaukset. FIS ja COC tasoilla ei ole vastaavaa tuottoa.

Huomioitavaa on, että kilpailuorganisaatiot siis maksavat Quata korvaukset joukkueille,

ei FIS (kansainvälinen hiihtoliitto). mm. Mäkiviikon ja Puolan turneen kuudelta eri kisapaikkakunnalta Suomen joukkue sai travel money:t mutta käytännössä maksoimme vain yhdet lennot, joten tämän turneen (3 viikkoa) kilpailutoiminta oli jopa taloudellisesti kannattavaa. 

Olen itse kulkenut Ranskassa (2006 – 2010) ollessani tien urheilijoiden kanssa suoraan maailmancupin kautta vaikka lähtötilanteessa koko maassa ei ollut käytännössä yhtään MC tason urheilijaa. Koko joukkueella oli alle kolmekymmentä mc pistettä koko kaudelta 2005 - 2006.

Kaudella 2007 – 2008 jo n. 500 pistettä.  

Koko maassa oli vain 3 yleisen sarjan urheilijaa. Tehtäväni olikin huolehtia tämän ryhmän progressiivisesta kehityksestä ja henkilökohtaisesta valmennuksesta, jotta mm. 15 vuotiaat lahjakkaat junnut saisivat idoleita ja näkisivät yh:n (jolla vahvat menestysperinteet Ranskassa) ohella myös mäkihypyn mahdollisuudeksi. Step by step urheilijat (3 hlöä) kasvoivat kovalla harjoittelulla ja maailmancupissa niin, että paras urheilija Emmanuel Chedal pääsi maailmancupissa palkintopallille saakka (3). David Lazzaroni oli parhaimmillaan 5. maailmancupissa ja Vincent Descombes 12. Tämän ei monenkaan mielestä pitänyt olla mahdollista.

Haastava mutta mahdollinen reitti siis tämäkin. Tämä tapahtui vielä maassa, jossa ei ollut vahvoja lajiperinteitä eli lajin itsetuntoa mutta vastaavasti urheilijoilla ja joukkueella oli hyvä työrauha, harjoitteluolosuhteet ja erinomainen yhtenäisyys – linja, maajoukkue vastasi 100%:sti urheilijoiden valmennuksesta vuoden ympäri, - vastuu valmennuksesta vastuu tuloksista -. Kasvanut menestys nosti itseluottamusta ja panostusta lajiin koko neljän vuoden ajan, lopuksi kaikki kolme olivat viimeiset kaksi vuotta täysammattilaisia eli palkallisia ilmavoimien, rajavartioston ja yksi alueen (Rhone Alps) kautta.

Helpoin reitti tai voisiko sanoa normaali reitti on siis oppia ensin menestymään ja sitten nostaa rimaa, toinen haastavampi reitti on siis kasvaa MC vaatimuksien mukaisesti eli nähdä, kokea, parantaa tekemistä ja kehittyä. Jokainen maailmancup:n piste on 100 CHF, sekin on oikeasti hyvä kannuste urheilijoille.

Jos urheilija sijoittuu kauden 30:ssä maailmancupin kilpailussa esim. 30 kertaa sijalle n. 20 niin ansiot on 30 kilpailua * n. 10 MC pistettä * 100 CHF = 30 000 CHF.

Se on jo hyvä palkka kaudesta ja tehdystä työstä. Motivoi varmasti kohti seuraavaa kautta.

Samalla MC pisteet nostaa maan urheilija – ja valmentajakiintiöpaikan maailmancupissa

(jo n. 70 mc pistettä riittää kahteen ilmaiseen paikkaan).

Tämä taas edelleen tarjoaa hyötyä medialle, sponsoreille, urheilijalle, joukkueelle ja lajiliitolle.

win – win – win – win – win.

Juuri tällä hetkellä kaikki uudet yrittäjät teilataan heti. Jos meillä olisi yksi menestyjä niin huipulle nousevat urheililjat saisivat erilaisen henkisen tilanteen. Pitkään mentiin Puolassakin vain Malyszin menestyksellä mutta n. 6 vuoden aikana kasvatettiin taustalla kovan hype:n ja vahvistuneen talouden aikana uusi sukupolvi, joka Malyszin väistyessä syrjään juuri valmistui. Suomessa Ahosen huikean menestyksen taustalla olisi keretty tehdä kaksikin upeaa sukupolvea mutta eipä tehty.  

Paljon on herättänyt Puolan maailmancup spekulaatioita, mm. miksi Suomi edes osallistui joukkuemäkeen ?

* FIS ehdottomasti toivoo, että Suomi osallistuu joukkuemäkiin

* Katso Top 3 lista yllä

* Puolan joukkueessa hyppäsi urheilija, joka ei koskaan urallaan ole ennen tätä talvea ollut maajoukkue – tai MC toiminnassa. Nuori nuorten MM kilpailuihin valmistautuva urheilija. Tänä talvena maailmancupiin noussut urheilija sekä huippukuntoaan etsivä kaksi vakavaa vammaa ja leikkausta läpikäynyt soturi.  

* Mäkiviikon ja Puolan COC:n yhdistäminen Puolan MC kisaan, kustannustehokasta.

Menneisyyden tekemättömyyksistä maksetaan juuri nyt. Löytyisipä Suomalaisista asenteistamme tosi urheilullista mieltä, joka rakentaa eikä tämän hetkisen menestymättömyyden voivottelua, synkistelyä, syyttelyä ja jatkuvaa korostettua esilläpitoa.