Viimeiset kaksi tuntia on matkustettu n. 10km/h keskivauhdilla, lunta on satanut 15 - 20cm:a Brennerin solaan.
Tämäkin viesti kertoo osallaan siitä, että mäkihypyn harjoituskausi on nyt takana ja talvi tekee tuloaan.
”Sitä saa mitä tilaa”
ValDiFiemme:n leiriltä haimme MM 2013 kisaolosuhteissa harjoittelua eli takatuulessa hyppäämistä, MM ilmapiiriä, erilaisissa mäkien profiileissa hyppäämistä, jne. Saimme näitä kaikkia.
Mäissä on spesiaalit profiilit eli loivat pitkät ylämäet, samalla mäet on myös kohtuullisen kovavauhtisia. Pienessä mäessä vauhtia on lähes 90km/h ja isossa mäessäkin n. 95km/h tuuliolosuhteista riippuen.
Lisäksi hallitseva olosuhde lentoradan osalla on lähes poikkeuksetta takatuuli.
Leirillä hyppäsimme samaan aikaan iltapäivätreenit kuin MM kisoissa on kilpailut eli klo 16 – 18,
simuloidaksemme samankaltaisia olosuhteita.
VDF:ssa oli samaan aikaan harjoittelemassa myös Italian ja Tsekin maajoukkueet, huomenna ValDiFiemme:en on menossa myös Itävallan maajoukkueurheilijoita eli muillakin on ollut samat metkut mielessä.
Suomen joukkueessa leirillä oli mukana Janne Happonen, Ville Larinto, Olli Muotka, Lauri Asikainen, Sami Niemi, Jarkko Määttä ja Mika Kulmala sekä Eestin ässä Kaarel Nurmsalu.
(Anssi Koivuranta kuntouttaa polven rasitusvammaa kotona ja liittyy mukaan ensilumilla).
ValDiFiemme:ssä osa joukkueesta oli omakustanteisesti paikalla, motivaatiosta iso käsi urheilijoille.
Jokainen urheilijoistamme sai mielestäni onnistuneita suorituksia leirin aikana.
Joitakin oikeinkin miehekkäitä vetoja, ks. video ”Janne Happonen” Ski Jumping Team Finland facebook sivustolta.
”Jatko”
Joukkueen jatkovisio on selvä. Menestystä halutaan ja himoitaan mutta ei pakkomielteisesti ”jäykistellen”, koska ihminen pääsee parhaiten tavoitteeseensa yksinkertaisesti tekemällä parhaansa. Sana sinänsä ei lataa suurta painoarvoa mutta sen enempään ihminen ei pysty. Jos pystyt joka päivä laittamaan itsesi likoon ja omistautumaan henkisesti ja fyysisesti työlle niin menestys tulee sivutuotteena (tuloksena työstä), "ei siis itseisarvo".
Joukkueemme päätavoitteet on asetettu Sotshin Olympialaisiin 2014 ja ilman muuta katseet on suunnattu myös Lahden MM kisoihin 2017. Olympialaisiin tähtäimenä jatkuvasti kasvava ja kiihtyvä projekti.
Juuri tällä hetkellä kaksi asiaa nousee allekirjoittaneelle ylitse muiden, tämän kesän osalta.
A maajoukkueen takana olevaa ryhmää on saatu hienosti ylöspäin. Continentalcup:n kovatasoisissa kilpailuissa 5 eri urheilijaamme on sijoittunut 8:n joukkoon. Parhaana Lauri Asikainen 2. Klingenthalissa, Saksassa. Pitää mennä ainakin viisi vuotta taaksepäin etsiäksemme samaa tilannetta. Maan sisälle on kehittymässä laajempi sisäinen kilpailutilanne, joka on puuttunut pitkään. Uskon, että valmentajafoorumisarja (kaikille vastuuvalmentajille) sekä A + B + NMM maajoukkueiden kotimaan yhteisleiritys on ollut vauhdittamassa edellä mainittua kehitystä.
Toinen asia joka nousee potenssiin on se, että kovan tien käyneet Ville Larinto ja Janne Happonen pääsivät vihdoin harjoituskaudelle mukaan. Loukkaantumisten jälkeen nopeus – ja voima-arvot tipahtivat hetkellisesti reilut 30%, joten Jannen ja Villen osalta kevät ja kesä on ollut raakaa työtä ja fysiikan jälleenrakentamista, sitten tekniikan sovittamista ja itseluottamuksen uudelleenrakentamista. Kumpikin on tulossa, tunnen sen, tarvitaan aikaa. Vaikka ympäristö ei sitä varsinaisesti antaisi niin päävalmentajana ja Jannen henk.koht. valmentajana annan, koska tiedän kummankin urheilijan asenteen rautaiseksi ja potentiaalin riittäväksi, - the day will come sooner or later –
Ville ja Janne olivat juuri ennen loukkaantumisia sijoilla 1 – 6 maailmancup:ssa, kun kaikki on valmista fyysisellä, teknisellä ja henkisellä puolella niin sinne miesten motivaatio ja mieli vie.
Kokonaistasoa on saatu siis merkittävästi ylöspäin harjoituskauden aikana. Terävin kärki (MC menestys) sitten kun mäkitermein sanottuna ”kulmat kohtaa” ja aika on siihen kypsä. Tässä asiassa myös Koivurannalla on vahva rooli lähitulevaisuudessa.
”Rospuuttokausi”
Seuraavat kaksi viikkoa joukkueella on ns. rospuuttokausi / siirtymäkausi talveen, jolloin maajoukkueella ei ole varsinaisesti yhteistä toimintaa muutamaa yhteistyökumppanitapaamista lukuunottamatta, myös hyppyrimäet on jo pohjoisessa kiinni. Urheilijat voivat ladata akkuja ja tavata perheitään ennen kauden alkua, joka kestää yhtämittaa marraskuun alusta maaliskuun loppuun niin, että jokainen viikonloppu on maailmancupin kilpailut eri maissa, Sapporosta Sotshiin. Rospuuttokauden tärkein asia onkin valmistautuminen kauteen kolmella tapaa: 1. Fyysinen valmistautuminen 2. Henkinen valmistautuminen 3. Refresh eli pieni irtiotto samoista naamoista ja ympyröistä.
Rospuuttoperiodin jälkeen urheilijat testataan Jyväskylän yliopistossa mäkihyppytohtori Mikko Virmavirran alaisuudessa.
Testien jälkeen katseet kääntyykin jo valkoisille hangille, toivottavasti saamme tänä vuonna valkean marraskuun ja ensilumen leirit pääsee normaalikuviolla käyntiin, looking forward into that.
Terveiset vielä kaikille Italiasta,
pastakulttuuri on vahva, päivät meni menu:lla raviolista lasagneen. Kakkosvalmentajan syke nousi kuitenkin eniten kun kävimme paikallisessa juusto – ja parmankinkkukaupassa.
Niin ja kiitos kaikille teille, jotka seuraatte mäkihypyn ja joukkueen edesottamuksia, onhan tässä ollut draaman kaarta jonkun aikaa, pysykää mukana.
Respect,
Pekka Niemelä
Päävalmentaja
Mäkihyppy
