Haaste

Ruka, kotikilpailut edesssä. On hienoa katsoa nuorten kotkiemme esiintuloa. 

Tämä blogini keskittyy kuitenkin Janne Happoseen. 

Eilinen automatkani Kuopiosta Rukalle synnytti ajatuksen, jonka uskallan yhden nukutun yön 

jälkeen pukea sanoiksi.

Janne Happonen, ihminen ja urheilija, joka on joutunut kohtalon uhriksi ansaitsee paljon enemmän. Olen katsonut läheltä jo viimeisen kuntoutusajan, jossa mies jäi käytännössä yksin. 

Viimeisen 4:n vuoden aikana ammatikseen urheileva Janne on menettänyt paljon, liian paljon.

Potentiaali ja ennen muuta täydellinen omistautuminen huippu-urheilulle ja mäkihypylle on ollut
käsin kosketeltavaa. 

En ole koskaan kuullut Jannen valittavan mistään asiasta, hän ei myöskään halua tehdä numeroa mistään, siksi tämäkin tempausehdotus voi aluksi tehdä Jannen vaivautuneeksi mutta nyt olisi aika yhdessä tukea nöyrää urheilijaamme, joka on tuonut Suomelle olympiamitalin ja 3 mm mitalia sekä yli kymmenen maailmancupin palkintopallisijaa. Rohkeata urheilijaa, joka pitää hallussaan Suomen pituusennätystä, 240 metrin lentoa.

Haaste

Haastan Olympiakomitean, Kuopion kaupungin, Puijon hiihtoseuran, yritykset ja Seppälä&Pirisen mukaan tukemaan Jannen tulevaisuutta.

Urheilullinen mahdollisuus
• Päivittäinen tuki eli fysioterapeutti jokapäiväiseen rankkaan kuntoutukseen
• Uudistuvan Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön tukitoimet
• Valmentajan ja lähimmäisten tuki
• Markkinoiden kehittyneimmän polvituen etsiminen

Elämän muut arvot eli tulevaisuus: toimeentulo ja itsensä kehittäminen
• Janne Happosen mäkihyppyiltapäiväkerho ala-asteen lapsille
⇒ Uusien lapsien rekrytointi ja junnujen valmennus
Kuopion kaupunki ja PHS

• Puijon maailmancupin kasvot ja markkinointi
PHS

• Kampanjavisiot Jannen hyväksi
⇒ Mahdollisella tuella rahoitettaisiin mm. päivittäisen fysioterapeutin mukanaolo ja markkinoiden kehittyneimmän polvituen hankkiminen
Seppälä&Pirinen 

Voisimmeko jättää soturin yksin ?
Jos SP aktivoituu tästä tulee hauskaa. 

Pekka Holopaisen ajatuksin: "lisää Havuja perkele"
Kiitos, respect

Pekka

High or low expectations

Kuulen alla olevan, päivän polttavan kysymyksen, lähes päivittäin:

"Mitkä ovat odotukset Lillehammeriin ja tulevalle mäkikaudelle" ?

Lillehammer:sta perjantaina käynnistyvä mäkikausi on allekirjoittaneelle 

katse hetkeen mutta yhtälailla tulevaan, koko kauteen ja tulevaisuuteen. 

Lillehammer:ssa perjantaina on ensimmäisenä vuorossa uusi kilpailumuoto ns. mixed team kilpailu 

eli sekajoukkuekilpailu HS 100 mäessä, jossa on mukana kaksi nais - ja kaksi mieshyppääjää. 

Tapahtuma on vielä uusi mutta selväksi on tullut, että kun lajista tuli 

Olympialaji niin panostus maailmalla on kova. Mitali kuin mitali. 

Suomen joukkueessa Lillehammer:ssa hyppää: 

Miehet: Janne Happonen, Lauri Asikainen ja Sami Niemi

Naiset: Julia Kykkänen ja Jenny Rautionaho. 

Heistä Lauri ja Jenny on käytännössä maailmancup:n ensikertalaisia. 

Tämä on oikeastaan lähtökohtatilanne perjantaille ja siksi odotusarvoja ei mixed team kisasta 

varsinaisesti ole. 

Naisjoukkueemme tulevaisuus on vielä edessä, kokeneemman Julian rinnalle Kimmo Kykkänen ja Heli Pomell on kasvattamassa uusia mc tason naishyppääjiä.  

Nyt lajiyhdistyksemme on rohkeasti päättänyt, että olemme mukana heti ensimmäisessä talven MC kilpailussa, sekajoukkuekilpailussa vaikka menestysodotuksia on näistä lähtökohdista turha rakentaa. 

Kilpailu toimii kuitenkin hyvänä kilpailukokemuksena tulevaisuuteen ja ennenmuuta FIS toivoo laajaa osanottoa. Suomi haluaa olla mukana kunnioittamassa uutta lajimuotoa ja kehittymässä mukana. 

Jatkossa katsomme kuinka edetään parhaiten ja mitä Lillehammerin viikonloppu tuo tullessaan. 

Lauantaina kilpaillaan miesten normaalimäessä HS 100 ja sunnuntaina suurmäessä HS 138. 

Janne Happonen, Lauri Asikainen sekä Sami Niemi osoittivat parasta kuntoa

Rovaniemen ja Rukan ensilumen leireillä ja Rovaniemen ensilumen kilpailussa. 

Koko tämän ryhmän osalta pätee sama tavoite, nousujohteinen kausi. 

Ensimmäiseen kisaan ei joukkueen sisällä ole suuria odotusarvoja mutta on upeaa lähteä starttaamaan mäkikautta ja hakemaan omaa vahvaa ja hyvää suorituskykyä. 

Katsotaan mihin se riittää ja jatketaan siitä. 

Haluan valmentajana nähdä näistä lähtökohdista (resurssihaasteet, loukkaantumiset, lopettamiset) huolimatta ennen muuta sisukkaan, hyvällä sykkeellä toimivan mäkijoukkueen, työtä ja intohimoa täynnä niin, että potentiaali menestyä kasvaa päivä päivältä ja lopuksi saamme haluamamme, jos onni suo. Jos taloudellista tukea tulee niin se olisi upeaa, katsotaan. 

Avausviikonloppuna valmentajana olen tyytyväinen mikäli urheilijamme pääsevät omalle hyvälle suorituskyvyn tasolle. 

Se tuo automaattisesti myös mahdollista tulosta, omalle huipputasolle pääsy tapahtuu kun tunne ja tekeminen kohtaa eli itseluottamus ja suoritusvarmuus on riittävällä tasolla.

Ennenmuuta olen hyvin tyytyväinen siihen, että olemme saaneet uusia hyppääjiä ylöspäin, mm. Lauri Asikaisen, lisäksi Happonen ja Larinto on selättänyt loukkaantumiset, vielä kun Anssi kampeaa takaisin törmälle niin koko team on kasassa. 

Kesä SM kilpailussa ja ensilumen kilpailuissa Happosen Jannen tunne ja tekeminen 

on ruvennut kohtaamaan, seuraavaksi saman siirtämistä progressiivisesti kansainvälisiin kisoihin. 

Kaikki on mäkihypyssä mahdollista, kilpailuihin mennään nöyränä mutta ei nöyristellen, 

parasta päivittäistekemistä ja harjoittelua ihan joka päivä, menestyksettömyydelle se on ennenpitkää 

murhaava yhtälö. Sotshi 2014 on meidän suuri päämäärämme. 

Lillehammerin sääennuste on n. +5 astetta perjantaille ja lauantaille, 

sunnuntaiksi pitäisi tulla talvisempi pakkassää. 

Ilman cooling system:a (ladun alla) ei kummastakaan mäestä 

tuskin perjantaina tai lauantaina hypättäisi tai ainakin se olisi todella haastavaa, 

parhaillaan oleva viikko on nimittäin ollut käytännössä plussaa yöt ja päivät. 

Teknologia on kuitenkin poistanut turhan stressin ja latu onkin aina jäässä oli sitten pakkasta tai plussaa. 

Kuten linkistä huomaatte Lillehammerin avausviikonloppuna on tapahtumaa todella reilusti: http://www.wclillehammer.no/index.php/en/team-info

29.11 - 1.12.2012 Ruka MC 

Rukalle kotimaan maailmancupiin saamme mukaan 8 hyppääjää: 

Janne Happonen, Lauri Asikainen, Ville Larinto ja Sami Niemi muodostaa maajoukkueen. 

Jarkko Määttä, Olli Muotka, Mika Kulmala ja Ossi-Pekka Valta muodostaa kansallisen ryhmän. 

Lillehammerin kautta Rukalle ! 

Pekka Niemelä

Maailmancup kausi 2012 - 2013

Mäkikausi alkaa perjantaina 23.12.2012 Lillehammerista, Norjasta.

Kausi sisältää 35 maailmancupin osakilpailua ja 

4 MM kilpailua yhteensä 11:sta eri maassa.

Suomella on kaikkiaan 5 osakilpailua.
Tämä osoittaa edelleen asemamme mäkihypyssä, vain Saksalla on enemmän osakilpailuja
kauden aikana. Lisäksi saimme MM kisat 2017 Lahteen.
Tätä upeaa jatkumoa voimme vaalia parhaalla mahdollisella kansallishengellä eli täyttämällä kisakatsomot niin Rukalla, Lahdessa kuin Kuopiossakin, joka sai kovan työn jälkeen hienon mahdollisuuden. Mielestäni suurin yksittäinen mittari MC tapahtuman osalta on lajin show ja
katsojamäärät paikan päällä. 

Maailmancup kaudella on n. 2 miljardia tv katsojakontaktia.
Suomessakin mäkihyppy on vuodesta toiseen kerännyt isoja 

katsojalukuja, varsinkin kun Suomalainen menestyy, Janne Ahosen 

mäkiviikon taistelut oli usein koko (Suomi TV) vuoden top 5 TV lähetyksiä yli 

1,3 miljoonalla katsojakontaktilla. 

Yksittäisissä kilpailuissa mäkiviikolla, Zakopanessa, Oslossa, Vikersundissa tai Planicassa 

on useita kymmeniä tuhansia ihmisiä paikan päällä. mm. Näitä kilpailuja voikin 

suositella ihmisille, jotka haluavat lähteä katsomaan Norjan vuonojen puhtautta tai 

perinteikästä mäkiviikon tunnelmaa idyllisissä alppikylissä tai Puolalaisten käsinkosketeltavaa kansallistunnetta Zakopanessa tai Planican ainutlaatuista show:ta kun urheilijat lentävät "suoraan 

katsomoon" korkealta ja kovaa, lähes aina joukossa on pitkiä hyppyjä mutta myös 

epäonnistuneita riskialttiita suorituksia / loukkaantumisia nähdään maailman kunnioitetuimmassa mäessä. 

FIS mäkihypyn säännöt on vuosi vuodelta tiukentuneet, 

tämä kausi mennään niin, että yksittäisiä "onnenkantamoisia" ei enää todennäköisesti 

paljoa synny, FIS on ottanut käyttöön lava - ja tuulikompensaatiot, lisäksi

painoindeksisäännön. Uutena myös mäkipuku on ihonmyötäinen ja lisäksi 

Miran Tepes yrittää huolehtia siitä, että tuulen puolesta 

urheilijoille ei mahdottomia tilanteita. Viimeinen näistä on tosin 

jopa liikkunut siihen suuntaan, että ns. tuulikorridoori on 

poistettu ja luotetaan jopa enemmän siihen, että tietokone laskee 

tuulierot hyppyjen välillä. 

Tästä voi olla toki montaa mieltä ainakin urheilullisesti mutta se ei ole blogini 

aihe vaan katsaus kauteen 2012 - 2013. Yksi merkittävä asia on toki siinä, että tämä

kehitys takaa tv katsojille ripeämmin läpikäydyt kierrokset, koska tuulen ei pidä olla 

korridoorin eli ns. laatikon sisällä (tuulensuunnan max ja min arvoineen). 

Lisäksi oman suolansa peliin tuo valmentajan ja urheilijan välinen radioyhteys

valmentajalavalta torniin (avoimella radioyhteydellä) sekä se, että valmentaja voi tiputtaa 

lähtöpuomia ennen oman urheilijan tulemista vuoroon. Tässä tapauksessa urheilija 

saa hyvityspisteitä puomimuutoksesta. Lähtöpuomia ei voi kuitenkaan nostaa Juryn määrittelemästä.  

Mitä muuta: 

Mäkihyppy kehittyy maailmalla huikeaa vauhtia. Katsojaluvut ja arvostus on 

"in a high level", monessa maassa mäkihyppyä kutsutaan "talvilajien F1". 

Keski-Euroopan maat on viime vuosina ruvenneet rakentamaan mäkiä, joissa on keinotekoinen 

jäälatu. Tämä takaa sen, että he pääsevät jäälatu (lumilatu) hyppäämiseen kiinni 

jo lokakuussa eivätkä ole enää säiden (lumen) armoilla. Tämä trendi on myös vähentänyt 

kansainvälisten joukkueiden Suomessa käyntiä, mm. Rovaniemellä ja Rukalla ei 

ollut yhtään kansainvälisesti menestyvää mäkijoukkuetta harjoittelemassa alkulumilla 2012. 

Vielä 10 vuotta sitten lähes kaikki tulivat Suomeen harjoittelemaan. Myös mäkien 

profiilien muutos on muuttanut tätä trendiä.  

Viimeisin huikea keskus sitten Oslon on rakentunut Planicaan, mäkiä on pienimmistä lentomäkeen ja kaikki uusittu (lentomäki vielä odottaa, että rakentuu maailman suurimmaksi:). http://www.ukom.gov.si/nc/en/media_room/press_release/article//4004/ 

Kun tuli puhetta Planicasta niin tässä kolme linkkiä palauttaaksemme mieliin mitä mäkihyppy on.  

Skijumping is fun and extreme sport:  

Matti Hautamäki ME 235,5m

http://www.youtube.com/watch?v=uChVJWtknOg

Janne Ahonen 240m

http://www.youtube.com/watch?v=M9IWj6fX634&feature=related

Samalla kiitokset Jannelle ja Matille, heidän työ mäkihypyn eteen täytyy poikia 

tulevaisuudessa uutta aaltoa, moni junnu on aloittanut uran heidän esimerkillä: tahtotila ja rohkeus.  Idolinäkökulmasta kumpikin hoiti työnsä hyvin vaikka aina ei hymyilyttänyt niin tulokset puhui puolestaan. 

Tässä vielä Janne Happosen SE hyppy 2 vuoden takaa Vikersundin lentomäestä. 

Janne Happonen SE 240m 

http://www.youtube.com/watch?v=aDzF8FPRKNg

Uutta mielenkiintoista mäkikautta odotellessa, 

Pekka Niemelä

Pohjoisen Tour

Mäkihypyn A ja B maajoukkue avasi tänään 10.11.2012 talvikauden,

ensimmäiset lumihypyt suoritettiin Rovaniemellä onnistuneesti.

Matka etelästä Rovaniemelle on aina yksi vuoden kohokohtia, kun etelässä

vihmoo vettä tai räntää niin arctic circle on yleensä taitekohta talvikeleille.

Tänäänkin saimme hypätä hyvissä ja talvisissa olosuhteissa.

Jatkamme leiriä tästä niin, että hyppäämme 10 – 12.11 Rovaniemellä, sitten

siirrymme harjoittelemaan Rukalle yhteen maailman suurimpaan suurmäkeen

(HS 142). Rukalla hyppäämme 12 – 16.11,  jonka jälkeen 

palaamme Rovaniemelle, jossa pidetään perinteiset ensilumen kisat 17.11.

Ensilumen kilpailun jälkeen mäkijoukkueen valmennusjohto tekee valinnat
maailmancupavaukseen Lillehammeriin 23 – 25.11 sekä Rukan maailmancupiin

29.11 – 1.12.

Anssi Koivuranta ei päässyt polvileikkaukselta starttiin mukaan mutta

usko ja tavoite elää, että näemme Anssin vielä talven aikana kilpailullisissa

tositoimissa ja jos hyvin käy niin mikä ettei jo tämän vuoden puolella.

Tsemiä Anssille.

Niin ja kansallistalkoot videokin tuli jo esille, se löytyy osoitteesta

https://vimeo.com/52941060#at=0

Vaikuttaa siltä, että allekirjoittaneen ei välttämättä tarvitse matkustaa kauemmas

pohjoiseen. Totta puhuen olen iloinen joukkueemme urheilijoiden sitoutumisesta ja heittäytymisestä. Näissä haasteissa upeinta on, että seisomme yhtenäisinä ja katsomme eteenpäin sekä teemme sen minkä itse voimme, harjoittelemme hyvin ja teemme töitä tulevaisuuden eteen täydellä sydämellä, toivottavasti se tahtotila välittyy. 

SI-SU