sunnuntai 2. lokakuuta 2016

UUSI NUORI SUOMI

Maailmalla matkustaessa on aikaa miettiä asioita, luonnollisesti myös oman kotimaan urheilun tilaa ja sen tulevaisuutta.
Kirjoitan blogissani asioita pääasiallisesti huippu – urheilun näkökulmasta mutta yhtä lailla ajatukseni päivärytmin muutoksesta toimisi taiteen, tieteen, musiikin, tietotekniikan jne. harrastustoiminnan osaltakin. Suomessakin jo yksittäisiä esimerkkejä. 


YHTEISKUNNALLINEN MUUTOS_REFERAATTI

NYKYINEN PÄIVÄRYTMI / lapsiperheen perusarkea (ajat keskimäärin)
KLO 8 aikuiset töihin ja lapset kouluun
KLO 14 lapset koulusta kotiin
KLO 16:30 aikuiset töistä kotiin
KLO 17 seurojen harjoituksiin (kahden lajin harrastajalla klo 17 – 21)
KLO 19 harjoituksista kotiin 
KLO 19:30 suihkut ja iltapalat 
KLO 20 laksyjen tarkistukset ja rauhoittuminen ennen nukkumaan menoa 

Viikonloppuna kilpailutapahtumat, joissa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan lasten tukena ja mukana. 


UUSI PÄIVÄRYTMI / lapsiperheen perusarkea (ajat keskimäärin)
KLO 8 aikuiset töihin ja lapset kouluun
KLO 14 lapset koulusta suoraan harrastuksiin sisältäen urheilijan välipalan
KLO 17 koko perhe kotona. Perheen yhteinen päivällinen ja läksyjen tarkastukset  
KLO 18 – 20 perheen aktiivista yhdessäoloaikaa / kavereiden kanssa pihaliikuntaa ja –peleja 
KLO 20 suihkut ja iltapalat ja rauhoittuminen ennen nukkumaan menoa

Viikonloppuna kilpailutapahtumat, joissa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan lasten tukena ja mukana. 


MITÄ HYÖTYÄ UUDESSA PÄIVÄRYTMISSÄ?
Urheileminen (treenit) tapahtuisi heti koulussa istumisen (n. 6 tuntia) jälkeen.
Tasa – arvo toteutuisi, kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa lapsia iltaisin (yksinhuoltajat, joilla useampia pieniä lapsia, pysyvä sairaus, ei autoa, vuorotyö, tmv.). Huippu – urheilijaksi voi ja pitää pystyä tulemaan riippumatta vanhempien taloudellisesta tai terveydellisestä tilanteesta. Nykyisissä huippu – urheilijoissamme (kotimaa – kansainvälinen taso) on taustoja jokaisesta yhteiskuntaluokasta. 
Uudessa mallissa vanhempien kiire arki-iltoina vähenisi, kiire joka kuluttaa vanhempien tyokykyä. Yhteiskunnan kannalta jopa tyostä poissaolot voisi vähentyä. 

Muita arvioita top 10: 
1. Urheileminen tapahtuisi ammattivalmentajien vetämänä nykyisellä ns. valvomattomalla ajalla ’’eli ns. ruutuajalla’’ klo 14 – 17.

2. Perheiden yhteinen aika ja kommunikaatio arki-iltoina lisääntyisi huomattavasti. Suora vaikutus perheiden hyvinvointiin ja lasten kehitykseen.  

3. Vanhemmat voisivat vaikuttaa iltaisin lasten pihaliikuntaan ja -peleihin sekä omaehtoiseen liikuntaan ja harjoitteluun sekä osallistua niihin mukaan, lasten kanssa.

4. Vanhemmat pystyisivät uudessa mallissa kontrolloimaan lasten nayttopäätteellä oloaikaa paremmin. 

5. Liikunnan kokonaismäärä (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) kasvaisi. 

6. Päivällisen ja ruuan laatu (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) paranisisi, koska päivällinen syötäisiin rauhallisella ajalla. Perheen yhteinen rauhoittumisen hetki.

7. (aikuisten jaksaminen ja sitä kautta) Aikuisten motivaatio lasten urheiluharrastuksiin (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) paranisi. Vanhemmat tuntisivat mielihyvää siitä, että lapset olisivat iltapäivällä urheilemassa valvotuissa olosuhteissa eivatkä tuuliajoilla tai koko aikaa ruudun ääressä. 

8. Todennäköisesti päätoimisten tai vähintään puolipäivätoimisten (50% aamulla työ / 50% iltapäivällä valmennus) valmentajien määrä Suomessa kasvaisi huomattavasti. Harjoitukset rakennettaisiin iltapäivälle ammattivalmentajien avulla. Lisaksi ammattivalmentajien vastuulla olisi mm. urheiluakatemioiden kouluaikana pidetyt aamuharjoitukset jne. 

9. Alle kouluikäisten lasten alkava harrastaminen seuroissa (rekrytointivaihe) järjestettäisiin edelleen arki - iltaisin niin, että vanhemmat tukena aloituksessa. 

Ala - ja yläasteikäisillä harjoitukset pidettäisiin edellä esitetysti heti koulun jälkeen. (En näe mitään syytä miksi +7v ikäiset lapset ovat yksin valvomattomassa tilassa monta tuntia koulun jälkeen?!).
Aktiivisimmat lapset lisäksi liikuntaluokille, joissa huolehditaan monipuolisesta liikunnasta kouluaikana ja kun illalla päälle lisätään omaehtoista liikuntaa / harjoittelua niin syntyy todella vahva yhtälö. (Liikunnan määrä !). 

Akatemiavaiheessa huipulle tähtäävien nuorten ohjatut harjoitukset pidettäisiin aamulla ennen lukiopäivää ja uudestaan heti koulun jälkeen niin, että illat jäisivät palautumiseen ja huoltavaan harjoitteluun sekä sosiaaliseen toimintaan, joka myös tärkeätä nuorille. 

10. Päivärytmin muutoksella olisi positiivinen vaikutus tulevaisuuden Olympiamenestykseen, kansantalouteen sekä kansanterveyteen ja -hyvinvointiin. 

Satojen tuhansien ihmisten (iltojen seuraharjoituksista vapautuvalla ajalla) lisääntyneellä vapaa-ajalla käytettäisiin luonnolliseti yritysten palveluitakin  huomattavasti enemmän kuin nykyään. Perheet voisivat viettää arki - iltoina enemmän laatuaikaakin käymällä välillä kylässä ystävien luona, laskettelurinteessä tai päivällisellä kaupungilla. jne.

Yksilö win – Suomalainen urheilu win – Perheet win – Seurat win – Yhteiskunta win. 


MITÄ MALLIN TOTEUTTAMINEN VAATISI ? 
Opetusaika synkronoitaisiin harrastuksiin. Kyyditys ja terveellinen välipala järjestettäisiin. 






KOKO BLOGI ALLA


Suomalaisen urheilun kriisi –> Uusi Nuori Suomi 

12v. Petteri, entinen punakuono – nykyinen valkonaama, suuntaa 6:n tunnin koulupäivän jälkeen bussilla kotiin istumaan 3:ksi tunniksi näyttöpäätteen äärelle. Jossain vaiheessa iltapäivää Petteri lämmittää valmisruokaa mikrossa kunnes vanhemmat tulevat kotiin ja sitten lähdetään hetimmiten autolla kohti seuran harjoituksia. Ajellaan 0,5 tuntia harjoituksiin, Petterin harjoitukset kestää 1,5 tuntia ja sitten pimeän tullen ajellaan 0,5 tuntia takaisin kotiin. Suihkut, 1 tunnin TV:n katselut / kännykän näpräykset ja nukkumaan. 

Isä ja äiti on ylpeita Petteristään. Petteri harrastaa aktiivisesti seurassa ja vanhemmista vaikuttaa, että poika on tosissaan kun hän unelmoi pääsystä maailman huipulle. Vanhemmat muistavat omat hyvät kokemuksensa nuoruudestaan (liikunnalliset ja sosiaaliset), tuntevat lapsensa harrastamisen toki ajankaytössään ja vahvasti kukkarossaankin (arki-iltoina toiden jälkeen) mutta ovat valmiita ajelemaan illat ja tukemaan lastaan. 
Arjen hektisyydessä on jäänyt kuitenkin huomaamatta se, etta Petteri on istunut päivällä +10 tuntia ja liikkunut -2 tuntia. Viikkotasolla Petterille on tullut istumista yllättäen +50 tuntia ja liikuntaa -10 tuntia.   
Lapsemme ovat iltapäivisin valvomattomassa tilassa koulun ja harrastusten välillä monta tuntia, yhteiskuntamme pitäisi pystya vaikuttamaan tähän asiaan. Lapsiemme takia, Suomen tulevaisuuden. 
Vanhemmilta on vaikea vaatia yhtään enempää. Arkipäivät menee töissä ja harrastuksissa matkoineen klo 7 – 19. 
Kodin ja perheen jäsenten välttämättömät asiat päivän päälle. 

Huippu – urheilun näkökulmasta, josta kirjoitan blogissani niin tutkimusten mukaan huipulle pääsyyn tarvitaan säännöllisesti +20 tunnin liikuntaviikkoja. Tämä ei edellä olevassa esimerkissä täyty lähellekään. 

Seurojen ohjattuja harjoituksia on enemmän kuin koskaan ennen mutta totuus on, että omaehtoinen liikunta ja harjoittelu laahaa. Juuri se asia laahaa, joka nykyisten huippu-urheilijoidemme nuoruudessa on ollut voimavarana. 

Paljon mediassa esille tuotu tutkimus koskeekin juuri omaehtoisen harjoittelun ja liikunnan tärkeyttä, joka tutkimusten valossa vaikuttaisi korreloivan jopa paremmin huipulle nousua kuin ohjatut harjoitukset. 
Tässä asiassa on pakko ajatella vahvasti ääneen (edellä tehtyyn Petteri esimerkkiin viitaten) ja sanoa, että tutkijat ovat kyllä tutkineet menestyksekkäästi menneisyyttä (nykyurheilijoiden taustoja) eli ovat todennakoisesti aivan oikeassa (muistissa on omakin nuoruus) mutta on tärkeää huomata, että nykynuoret valitsevat omaehtoisen harjoittelun sijasta kiehtovampia asioita kuten omaehtoisen netin ihmeellisen maailman. Jos siis ohjattuja harjoituksia vähennettäisiin niin nykypäivänä saattaisi ollakin, etta liikunnan määrä tippuisi edelleen nykyisestä ?! 
Menneisyys tulee tunnistaa ja ottaa parhaat asiat sieltä mukaan mutta nykytilan tunnistaminen yhdistettynä tulevaisuusskenaarioon olisi nyt todennäköisesti se tärkein asia Suomen urheilun tulevaisuuden menestyksen kannalta. 

Moniko lastemme vanhemmista pystyy todella vaikuttamaan lapsen omaehtoisen liikunnan lisäämiseen kun sen pitäisi lähteä lapsesta itsestään ja heidän kavereistaan ? Varsinkin kun vapaa – aika, jolla omaehtoista liikuntaa voitaisiin harjoittaa on juuri se aika kun lapset on valvomattomassa tilassa !!. Jos ruutu kiehtoo enemmän kuin liikunta niin yhtälö on vaikea. Kun kukaan ei ole valvomattomalla ajalla kontrolloimassa ruutuaikaa niin päivittäinen liikunta jää hyvin vähäiseksi. 

Nykylasten ja nuorten digitalisaatiotrendille ei näytä kukaan voivan mitään, kehitys on jokseenkin väistämätöntä. Digitalisaation myötä lastemme liikunnallinen ajanviete eli pihapelit ja - liikunta (omaehtoinen liikunta ja harjoittelu) on vähentynyt ehkä radikaalimmin kuin mikään muu asia yhteiskunnassamme ?!

Rion jälkeen (ja jo aiemmin) on huomioitu laajasti, etta Suomalaisen huippu – urheilun menestys on laskussa. Tulevaisuuden Olympialaisilta halutaan enemman menestystä. Nyt mediassa peräänkuulutetaan urheilujohtajien toimesta uskottavampia projekteja huippuvaiheeseen niin, että 2020 Olympialaisissa olisi enemmän potentiaalisia mitaliehdokkaita, jotta mitaleja voitaisiin saavuttaa enemmän. Tavoite on luonnollinen ja kun kukaan ei enää rahan merkitystäkään väheksy niin asioista aletaan pystymään puhumaan niiden oikeilla nimillä. 
Pahin skenaario lienee kuitenkin 2020 Olympialaisten jalkeen kun uuden sukupolven (nykylapset) tulisi olla valmis 2022 - 2024 - 2026 – 2028 -> Olympialaisiin. 
Akatemia -tai huippuvaiheen parempaan tolaan saattamisella ei ole valttämättä lopuksi suurempaa merkitystä, jos (sinne nousevien) lasten liikunnalliset pohjat on liian heikot. 
Jos nuoruuden nopeuden, taidon jne. herkkyyskaudet on missattu niin vanhan Jyväskyläläisen mäkivalmentajan slogan käy toteen: ‘’siasta on vaikeaa tehdä hieromalla poliisikoiraa’’. 

Lapsuusvaihe – nuoruusvaihe - huipullenousuvaihe ja huippuvaihe tulee kaikki olla kunnossa eikä ne kilpaile keskenään millään tavalla. Kaikki on jatkumoa lapsuusvaiheesta alkaen.  
Nyt olisi päästävä vahvasti käsiksi sinne mistä kaikki lähtee eli lapsiimme. 
Kilpailijamaistamme on lukuisia hyviä esimerkkejä (asiassa) mutta Suomen pitäisi pyrkiä tekemään asiat vielä kilpailijamaitakin paremmin ja pyrkiä yhteiskunnalliseen muutokseen. 


FAKTAA JA FIKTIOTA
Lukuisat mittarit osoittavat siihen suuntaan, että lasten liikunnallinen aktiivisuus on vähentynyt ja ruudun edessä vietetty aika on lisääntynyt. 
Nykyaikainen hyvinvointiyhteiskunta yhdistettynä digitalisaation kasvuun on todellinen ja selkeä uhka liikunnalliselle ja terveelliselle elämäntyylille. Saatika huippu-urheilulle. 

(Toki samaan hengenvetoon on todettava ettei tässäkään asiassa voi olla liian mustavalkoinen, koska hittipeli Pokemon Go ’turvallisuusriskeistä’ huolimatta on lisännyt liikuntamäärää juuri niille nuorille, jotka viettävät paljon aikaa ruudun edessä. Ääneen ajateltuna: ‘’voisiko tässä olla tulevaisuutta myos huippu - urheilussa. Voisiko hamassa tulevaisuudessa olla jopa Olympialajeja, joissa mukana olisi osallaan digitalisaatio mukana’’. Search – Destroy - Win. Next games.
Nyt 0 euroa tienaavat suunnistajat voisivat digitalisaation myötä tienata jotain ihan muuta. 

Niin tai näin niin kun nykyään ajelee omakotitaloalueiden katuteita niin lapsia ei ole juurikaan enää harrastamassa perinteikkaitä menneiden vuosiemme kehittäviä pihapelejä. Me nykyvanhemmat usein haikailemme lapsuutemme ajan perään, koska kaikki hienot omat muistomme ja tutkimustulokset osoittavat, että pihapelit antoivat liikunnallista ja sosiaalista pohjaa koko elämälle ja haluaisimme luonnollisesti lapsillemme samaa pohjaa. Tuntuu kuitenkin mahdottomalta ajatukselta päästä enää takaisin menneisyyden tielle. 

Nykynuorten / kaverusten välillä on edelleen paljon yhteisöllisyyttä ihan samalla tavalla kuin aiemminkin mutta kommunikointi on siirtynyt suurilta osin internettiin - verkkoon. 70 luvun syntymäluvulla on vaikea käsittää kun naapurien pojillekin saatetaan nykyään jutella enemmän internetin välityksellä kuin face to face. Kehitys vaikuttaa nopealta ja pysäyttämättömältä. 

Onko menneisyyteen haikailu lopuksi ihan turhaa, onko meidän syytä olla kalkkiksia väistämättömän kehityksen edessä. Onko se lapsen suojelemista vai kehityksen ehkäisyä tai jopa sen hidastamista ? Pelifirmamme, jotka ovat nykyään Suomen menestyksekkäimpiä kasvuyrityksiä ovat uskaliaasti muita edellä, ilman käsijarrua uuden edessä. Voi hyvin olla, etta heidän kauttaan löytyykin tulevaisuudessa ihan uusia ulottuvuuksia moniin asioihin, joihin Suomen menestys maana voi tukea. Ei kehitys ole siis pelkastään negatiivinen vaan se on väistämätön. Voisimmeko siis vaan yrittää adaptoitua nykykehitykselle mahdollisimman hyvin, paremmin ja nopeammin kuin kilpailijamaamme ?! 

Jätän moralisoinnin tästä asiasta muille ja keskityn ajattelemaan tekstissäni asioita huippu – urheilun tulevaisuuden näkökulmasta (siis niiden nuorten osalta, joiden on määrällisesti oltava vähemmän ruudun edessa mutta toisaalta sitten kun nämä nuoret ovat ruudun aaressa niin ovat sitä myös fressemmin ja luovemmin silmin kuin nuoret, jotka viettävät kaiken vapaa-aikansa näyttöpäätteen ääressä).  


HUIPPU – URHEILUN NYKYTILA
Suomessa on edelleen tuhansia nuoria, jotka harrastavat urheilua perinteikkäästi, aktiivisesti ja innokkaasti seuroissa. 
Mutta tästä joukosta suurta osaa / suurempaa osaa kuin koskaan ennen yhdistää siis piirre, että käydään kylläkin ohjatuissa harjoituksissa mutta vastaavasti omaehtoinen harjoittelu ja -liikunta vapaa – ajalla on hyvin vähäistä. 

Uudessa sukupolvessa on vallalla tällainen trendi vaikka juuri samaan aikaan nykyhuippujemme osalta tutkijat on pystyneet kiistattomasti osoittamaan kuinka tärkeässä roolissa huipulle pääsemisessä on ollut nuoren urheilijan omaehtoinen harjoittelu ja liikunta sekä tuntimäärältään runsas (+20 tuntia / vko) ja monipuolinen liikunta.

Tutkijoiden tuloksista voidaan päätellä hyvin, että jo ennalta on tiedossa, että malli (8-10 tuntia ohjattua urheilua viikossa), jossa osallistutaan nuorena vain ohjattuihin harjoituksiin ei valitettavasti tule riittämään lapsen / nuoren huipulle paasemiseen. Siis jos liikunnan kokonaismäärä ei täyty.
Kysymys on siis yksinkertaisesti siitä, että huipulle kehittymisen edellytyksenä on lapsuuden monipuolinen ja määrältään suuri liikuntamäärä, se että herkkyyskaudet on hyödynnetty ja sen päälle golflyontiä, tennislyontiä, mäkiponnistusta, lyöntilaukausta tmv. tulee toteuttaa tietty (minimi) x tuhatta kertaa nuoruudessa, että on realistista aikuisiässä päästä huipulle. 
Luonnollisesti 5 miljoonan ihmisen joukossa on edelleen lapsia ja nuoria, jotka ovat liikunnallisesti hyvin aktiivisia ja liikkuvat monipuolisesti jopa yli 20 tai jopa yli 30 tuntia viikossa mutta tämä joukko eli potentiaalinen tulevaisuuden menestyjäjoukko on huomattavasti pienempi kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. 

Voisimmeko tehdä lasten urheilun eteen maana jotain paremmin kuin kilpailijamaamme, koska ruutuajan kasvu ja liikkumisen väheneminen on kansainvälinen trendi ei vain Suomen. Isoissa maissa on toki varaa menettää potentiaalia hieman enemmän kuin pienissä maissa juuri siksi Suomella on nyt edessä vakava paikka, huippu – urheilun tulevaisuutta mietittäessä. 
Ilman menestystä kun ei ole median kiinnostusta, tämä johtaa siihen, että sponsorit loppuu (potentiaaliset sponsorit siirtyy verkkoon hakemaan nakyvyyttä yritykselleen) ja tätä kautta toiminta edelleen heikkenee ja lopuksi tulisi olemaan nuorille urheilijoillemme entistä vähemmän tukea ja ammattivalmentajia.  

Huippu – urheilun näkökulmasta ongelma on todellinen. Matemaattisesti ajateltuna kaikki viittaa siihen, että tulevaisuudessa huipulle tulisi entistä pienempi määrä potentiaalisia urheilijoita l. mitaliehdokkaita. Siis juuri samaan aikaan kun Olympiakomitea on tuonut Rion jälkeen esille, että tarvitaan enemmän potentiaalisia mitaliehdokkaita tulevaisuuden Olympialaisiin. Olympiakomitea tietää hyvin lasten nykytilan ja on jo esittanyt ratkaisuja asiaan kuten koulujen liikuntatuntien lisäämisen jne.
Nyt olisi tarkeää pistää voimavarat todelliseen yhteiskunnalliseen muutokseen ja aloittaa aallon suurentaminen riittävän alhaalta eli lapsistamme, tämä on koko tekstini tärkein viesti ja alla on ajatus siitä miten tähän pystyttäisiin vaikuttamaan yhteiskunnallisella muutoksella. 

UUSI NUORI SUOMI_UUSI PÄIVÄRYTMI PELASTUKSEKSI
Erilaisia ajatuksia liikkumattomuuden ratkaisuun on syntynyt siellä täällä ja useat urheilun ammattilaiset ovat pohtineet ja ehdottaneet mm. liikuntailtapäiväkerhoja ymv. toimintaa, jotta päästäisiin kiinni (ns. valvomattomaan aikaan) aikaan koulun ja seurojen harjoitusten välillä. Liikuntailtapäiväkerhoja syntyykin kuin sieniä sateella ja muutama seura on jopa alkanut pitämään seuraharjoituksiakin heti koulun jälkeen, menestyksekkäästi. Ollaan muutoksen tiellä mutta tämä tie (yksittäisiä muutoksia siellä täällävie todella pitkän aikaa ja taas toisaalta iltapaivätoiminta ei ole loppujen lopuksi kahminut isoja määriä lapsiamme. Osasyy tähän voi olla se, että lapsille ei haluta aamusta iltaan ohjattua toimintaa a) koulu + b) iltapäiväkerho + c) seuran harjoitukset = klo 8-19. 

Voisiko perheiden (joiden lapset harrastaa liikuntaa, taidetta, tiedettä, tietotekniikkaa tai musiikkia tmv.) päivärytmiä muuttaa kokonaan ? Ja mitä hyotyä päivärytmin muutoksesta olisi ? Voisimmeko vaikuttaa päivärytmin muutoksella suoraan heikosti liikkuvaan nuorisoomme ja toisaalta voisiko päivärytmin muutos lisätä perheiden yhteistä aikaa ? 

Kyllä, uskon vahvasti näin ja siksi esitän asiani nyt kirjallisesti kun olen sitä jo +5 vuotta miettinyt ja esittänyt asian useissa keskusteluissa. Tarkastelen alla asiaa huippu-urheilun näkökulmasta ja kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä näkökulmasta


(alla olevat ajat on arvioitu / keskimäärin / +-2h lapsen iästä ja vanhemman tyostä sekä koulu – ja työmatkasta riippuen. Kellonajat antavat suuntaa asian esittämiseen).

YHTEISKUNNALLINEN MUUTOS
NYKYINEN PÄIVÄRYTMI / lapsiperheen perusarkea (ajat keskimäärin)
KLO 8 aikuiset töihin ja lapset kouluun
KLO 14 lapset koulusta kotiin
KLO 16:30 aikuiset töistä kotiin
KLO 17 seurojen harjoituksiin (kahden lajin harrastajalla klo 17 – 21)
KLO 19 harjoituksista kotiin 
KLO 19:30 suihkut ja iltapalat 
KLO 20 läksyjen tarkistukset ja rauhoittuminen ennen nukkumaan menoa 

Viikonloppuna kilpailutapahtumat, joissa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan 
lasten tukena ja mukana. 

Huomioita: 
Olympiakomitea ja tutkijat suosittavat nuoria harjoittelemaan mahdollisimman monipuolisesti ja pitämään rinnalla toistakin lajia niin pitkään kuin mahdollista. 
Mitä tämä nykyurheilussa (enemmän ohjattuja harjoituksia kuin ennen) tarkoittaa ?
Jos päivässä on kahden lajin ohjatut treenit perakkäin, esim. perinteikkäästi jalkapallo ja jääkiekko niin päivä voi päättyä useampanakin iltana vasta n. klo 21 (klo 16:30 – 18 jalkapallo, klo 18:30 – 20:30 jääkiekko. Matkat päälle mennen tullen eli kokonaisaika n. klo 16 - 21). 
+12 vuotiaalla lapsella ohjattuja harjoituksia voi olla per laji 4 x arkipäivinä ja viikonloppuna pelit päälle. Kahden lajin harrastamisesta seuraa luonnollisesti tuplamäärät harjoituksia ja myös tuplamaksut. Kahden lajin harrastaminen ei ole enää mikään itsestäänselvyys vaikka joku seura tai osapuoli olisi myötämielinen.  
Jos lisäksi perheessa on useampia lapsia (1+) niin perheen lasten harjoitukset menee myös mitä suuremmalla todennäköisyydellä useampana iltana viikossa päällekkäin, keskimäärin. Jos perheellä ei ole tukiverkostoa (isovanhempia, kotiapulaista tmv.) auttamassa niin yhtälö alkaa olemaan kohtuullisen mahdoton / venyvyyden äärirajoilla / mielekkyyden äärirajoilla. 



UUSI PÄIVÄRYTMI / lapsiperheen perusarkea (ajat keskimäärin)
KLO 8 aikuiset töihin ja lapset kouluun
KLO 14 lapset koulusta suoraan harrastuksiin sisältäen urheilijan välipalan
KLO 17 koko perhe kotona. Perheen yhteinen päivällinen ja läksyjen tarkastukset  
KLO 18 – 20 perheen aktiivista yhdessäoloaikaa / kavereiden kanssa pihaliikuntaa ja –peleja 
KLO 20 suihkut ja iltapalat ja rauhoittuminen ennen nukkumaan menoa

Viikonloppuna kilpailutapahtumat, joissa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan 
lasten tukena ja mukana. 


MITÄ HYÖTYÄ UUDESSA PÄIVÄRYTMISSÄ?
Urheileminen (treenit) tapahtuisi heti koulussa istumisen (n. 6 tuntia) jälkeen.
Tasa – arvo toteutuisi, kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa lapsia iltaisin (yksinhuoltajat, joilla useampia pieniä lapsia, pysyvä sairaus, ei autoa, vuorotyö, tmv.). Huippu – urheilijaksi voi ja pitää pystyä tulemaan riippumatta vanhempien taloudellisesta tai terveydellisestä tilanteesta. Nykyisissä huippu – urheilijoissamme (kotimaa – kansainvälinen taso) on taustoja jokaisesta yhteiskuntaluokasta. 
Uudessa mallissa vanhempien kiire arki-iltoina vähenisi, kiire joka kuluttaa vanhempien tyokykyä. Yhteiskunnan kannalta jopa tyostä poissaolot voisi vähentyä. 

Muita arvioita top 10: 
1. Urheileminen tapahtuisi ammattivalmentajien vetämänä nykyisellä ns. valvomattomalla ajalla ’’eli ns. ruutuajalla’’ klo 14 – 17.

2. Perheiden yhteinen aika ja kommunikaatio arki-iltoina lisääntyisi huomattavasti. Suora vaikutus perheiden hyvinvointiin ja lasten kehitykseen.

3. Vanhemmat voisivat vaikuttaa iltaisin lasten pihaliikuntaan ja -peleihin sekä omaehtoiseen liikuntaan ja harjoitteluun sekä osallistua niihin mukaan, lasten kanssa.

4. Vanhemmat pystyisivät uudessa mallissa kontrolloimaan lasten nayttopäätteellä oloaikaa paremmin. 

5. Liikunnan kokonaismäärä (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) kasvaisi. 

6. Päivällisen ja ruuan laatu (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) paranisisi, koska päivällinen syötäisiin rauhallisella ajalla. Perheen yhteinen rauhoittumisen hetki.

7. (aikuisten jaksaminen ja sitä kautta) Aikuisten motivaatio lasten urheiluharrastuksiin (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) paranisi. Vanhemmat tuntisivat mielihyvää siitä, että lapset olisivat iltapäivällä urheilemassa valvotuissa olosuhteissa eivätkä tuuliajoilla tai koko aikaa ruudun ääressä. 

8. Todennäköisesti päätoimisten tai vähintään puolipäivätoimisten (50% aamulla työ / 50% iltapäivällä valmennus) valmentajien määrä Suomessa kasvaisi huomattavasti. Harjoitukset rakennettaisiin iltapäivälle ammattivalmentajien avulla. Lisaksi ammattivalmentajien vastuulla olisi mm. urheiluakatemioiden kouluaikana pidetyt aamuharjoitukset jne. 

9. Alle kouluikäisten lasten alkava harrastaminen seuroissa (rekrytointivaihe) järjestettäisiin edelleen arki - iltaisin niin, että vanhemmat tukena aloituksessa. 

Ala - ja yläasteikäisillä harjoitukset pidettäisiin edellä esitetysti heti koulun jälkeen. (En näe mitään syytä miksi +7v ikäiset lapset ovat yksin valvomattomassa tilassa monta tuntia koulun jälkeen?!).
Aktiivisimmat lapset lisäksi liikuntaluokille, joissa huolehditaan monipuolisesta liikunnasta kouluaikana ja kun illalla päälle lisätään omaehtoista liikuntaa / harjoittelua niin syntyy todella vahva yhtälö. (Liikunnan määrä !). 

Akatemiavaiheessa huipulle tähtäävien nuorten ohjatut harjoitukset pidettäisiin aamulla ennen lukiopäivää ja uudestaan heti koulun jälkeen niin, että illat jäisivät palautumiseen ja huoltavaan harjoitteluun sekä sosiaaliseen toimintaan, joka myös tärkeätä nuorille. 

10. Päivärytmin muutoksella olisi positiivinen vaikutus tulevaisuuden Olympiamenestykseen, kansantalouteen sekä kansanterveyteen ja -hyvinvointiin.

Satojen tuhansien ihmisten (illan seuraharjoituksista vapautuvalla ajalla) lisääntyneellä vapaa-ajalla käytettäisiin luonnolliseti myös yritysten palveluita huomattavasti nykyistä enemmän. Perheet voisivat viettää arki - iltoina laatuaikaakin käymällä välillä kylässä ystävien luona, laskettelurinteessä tai päivällisellä kaupungilla. jne.


Yksilö win – Suomalainen urheilu win – Perheet win – Seurat win – Yhteiskunta win. 


MITÄ MALLIN TOTEUTTAMINEN VAATISI ? 
Opetusaika synkronoitaisiin harrastuksiin. Kyyditys ja terveellinen välipala järjestettäisiin.