Kiitos Pekka! Tekniikasta olemme samaa mieltä. Nyt on suomalaisen valmennuksen osattava, ja osaahan se, tehdä toimivat fysiikkaharjoitteet paremman ja tehokkaamman ponnistustekniikan mahdollistamiseksi. Kun ei vaan mikään taho ryhdy kiistämään faktoja. Yksi varaus on huomioitava, säännöt voivat muuttua tai nykyisiä sääntöjä aletaan myös seuraamaan.
Kenties asian voisi ilmaista myös niin, että varusteiden muuttuessa jotkut urheilijat ovat "mukauttaneet" tekniikkaansa sopeutumaan paremmin nykyvarusteisiin soveltuvaksi. Ja samalla toki mäkihypystä paljastuu uusia asioita - keinoja joilla lentää aiempaa nopeammin ja tehokkaammin.
Näin itse asiassa ilman, että tarvitsee luopua mistään "pyhästä". Tekniikka tulee aina sopeuttaa uusiin sääntöihin ja varusteisiin - taistelu vääriä asioita vastaan (mm. muutosvastarinta) ei ainakaan edistä tai nopeuta uusien tärkeiden asioiden oppimista ja HYÖDYNTÄMISTÄ.
Tilanneanalyysin mahdollistavan korjaus- ja oppimisprosessin, siis oikeinvalitun ongelmanratkaisun ja siis tarkoitushakuisen tekemisen seurauksena tulisi aina olla suorituksen parantuminen ja kehittyminen. Ja jos jokin ongelmanratkaisuritys ei auta/tehoa/paranna, kannattaa kokeilla jotain muuta :)
Yksi asia ihmetyttää. Tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta saman asian kertovat myös voimalevyillä tehdyt ponnistusmittaukset, siis sen, että voiman tuotto hyppyripöytää (näissä mittauksissa voimalevyä) vastaan loppuu kun säärikulma alkaa pakenemaan taakse. Näitä mittauksia on tehty monia, mutta niiden asiantuntevaa tulkintaa en ole saanut. Monia mittauksia tehdään, mutta niiden tulkintaa ei. Se ei ainakaan rahasta ole kiinni. :)
Kiitos loistavasta analyysistä Pekka ja tsemppiä muutosvastaisuuden nujertamiseen.
Jäin kuitenkin pohtimaan selitystä sille, että nykymäkihypyssä ylävartalon avaaminen ja sitä kautta ponnistustehon ja voiman maksimoiminen keulalle kannattaa tehdä vauhdin häviämisen kustannuksella? Hypätessäni vuoteen 2007 asti lähinnä Kytösahojen valmennuksessa, oli heillä jo silloin ainakin aavistus ja varmaankin myös empiirinen kokemus siitä, että antamalla riittävästi tilaa ylävartalolle ponnistushetkellä, maksaa voitettu korkeus kummulla takaisin lievän hävikin vauhdissa. Toki mitään Prevcin kaltaista ponnistusliikettä ei silloin tavoiteltu, eikä varmaan havaintojesi valossa olisi silloisella välineistöllä kannattanutkaan. Mutta miksi? Mitkä ovat olennaisimmat muutokset mäkihypyn fysiikassa? Puvut läpäisevät ilmaa paremmin ja siteet taivuttavat suksea enemmän lappeelleen ilmalennossa. Maallikkofysiikalla voisi arvailla, että uusien siteiden myötä kasvanut kantava lentopinta-ala parantaa liito-ominaisuutta siinä määrin, että menneeseen aikakauteen nähden eteenpäin suuntautuvan vauhdin säilyttämistä tärkeämpää on saavuttaa enemmän korkeutta kummulla, koska parantunut liito kompensoi vauhdin menetystä. Toki puvun huonompi liito-ominaisuus tavallaan kumoaisi tätä muutosta, mutta liekö sen vaikutus lopulta niin suuri? Satutko itse tietäämään tästä enemmän?
ihan hyvä teksti ja en haua nyt lietsoo mitään paskamyrskyä tähän mutta vertaa 2010 larinnon tekniikkaa ja nykypäivän prevekin tekniikkaa molemmissa jalkatyöntää säären suuntaan ja prevekki pystyy tekemään sen niin syvästä asennosta mutta silläkin on paino piste keskellä... periaate on sama kaikille että painopiste keskellä ja sieltä säären suuntaa jalalla lähetää tekemään kaikki ei pysty tekemään sitä niin syvältä koska ruumiin rakenne ratkasee niin paljon mäkihyppässä... mutta mielestäni on ihan turha rueta valittamaan että suomessa ei oo rahaa mäkihyppääjillä onko kukaa miettinyt sitä että mitä teet huippu varusteilla jos ei tekniikka toimi? siihen ei tarvitse olla täydelliset varusteet että riittää reenipuvut... sitten kun tekniikka on kohillaan niin silloin vasta kannattaa rueta varusteisiin satsaamaan ei se niillä monttuu lennä.... kiitos ja anteeksi
Kiitos Pekka!
VastaaPoistaTekniikasta olemme samaa mieltä. Nyt on suomalaisen valmennuksen osattava, ja osaahan se, tehdä toimivat fysiikkaharjoitteet paremman ja tehokkaamman ponnistustekniikan mahdollistamiseksi.
Kun ei vaan mikään taho ryhdy kiistämään faktoja.
Yksi varaus on huomioitava, säännöt voivat muuttua tai nykyisiä sääntöjä aletaan myös seuraamaan.
Kenties asian voisi ilmaista myös niin, että varusteiden muuttuessa jotkut urheilijat ovat "mukauttaneet" tekniikkaansa sopeutumaan paremmin nykyvarusteisiin soveltuvaksi. Ja samalla toki mäkihypystä paljastuu uusia asioita - keinoja joilla lentää aiempaa nopeammin ja tehokkaammin.
VastaaPoistaNäin itse asiassa ilman, että tarvitsee luopua mistään "pyhästä". Tekniikka tulee aina sopeuttaa uusiin sääntöihin ja varusteisiin - taistelu vääriä asioita vastaan (mm. muutosvastarinta) ei ainakaan edistä tai nopeuta uusien tärkeiden asioiden oppimista ja HYÖDYNTÄMISTÄ.
Tilanneanalyysin mahdollistavan korjaus- ja oppimisprosessin, siis oikeinvalitun ongelmanratkaisun ja siis tarkoitushakuisen tekemisen seurauksena tulisi aina olla suorituksen parantuminen ja kehittyminen. Ja jos jokin ongelmanratkaisuritys ei auta/tehoa/paranna, kannattaa kokeilla jotain muuta :)
Yksi asia ihmetyttää. Tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta saman asian kertovat myös voimalevyillä tehdyt ponnistusmittaukset, siis sen, että voiman tuotto hyppyripöytää (näissä mittauksissa voimalevyä) vastaan loppuu kun säärikulma alkaa pakenemaan taakse. Näitä mittauksia on tehty monia, mutta niiden asiantuntevaa tulkintaa en ole saanut. Monia mittauksia tehdään, mutta niiden tulkintaa ei. Se ei ainakaan rahasta ole kiinni. :)
VastaaPoistaKiitos loistavasta analyysistä Pekka ja tsemppiä muutosvastaisuuden nujertamiseen.
VastaaPoistaJäin kuitenkin pohtimaan selitystä sille, että nykymäkihypyssä ylävartalon avaaminen ja sitä kautta ponnistustehon ja voiman maksimoiminen keulalle kannattaa tehdä vauhdin häviämisen kustannuksella? Hypätessäni vuoteen 2007 asti lähinnä Kytösahojen valmennuksessa, oli heillä jo silloin ainakin aavistus ja varmaankin myös empiirinen kokemus siitä, että antamalla riittävästi tilaa ylävartalolle ponnistushetkellä, maksaa voitettu korkeus kummulla takaisin lievän hävikin vauhdissa. Toki mitään Prevcin kaltaista ponnistusliikettä ei silloin tavoiteltu, eikä varmaan havaintojesi valossa olisi silloisella välineistöllä kannattanutkaan. Mutta miksi? Mitkä ovat olennaisimmat muutokset mäkihypyn fysiikassa? Puvut läpäisevät ilmaa paremmin ja siteet taivuttavat suksea enemmän lappeelleen ilmalennossa. Maallikkofysiikalla voisi arvailla, että uusien siteiden myötä kasvanut kantava lentopinta-ala parantaa liito-ominaisuutta siinä määrin, että menneeseen aikakauteen nähden eteenpäin suuntautuvan vauhdin säilyttämistä tärkeämpää on saavuttaa enemmän korkeutta kummulla, koska parantunut liito kompensoi vauhdin menetystä. Toki puvun huonompi liito-ominaisuus tavallaan kumoaisi tätä muutosta, mutta liekö sen vaikutus lopulta niin suuri? Satutko itse tietäämään tästä enemmän?
Ei paskempi analyysi, sanois porilainen ex-mäkimedialisti.
VastaaPoistaEi paskempi analyysi, sanois porilainen ex-mäkimedialisti.
VastaaPoistaihan hyvä teksti ja en haua nyt lietsoo mitään paskamyrskyä tähän mutta vertaa 2010 larinnon tekniikkaa ja nykypäivän prevekin tekniikkaa molemmissa jalkatyöntää säären suuntaan ja prevekki pystyy tekemään sen niin syvästä asennosta mutta silläkin on paino piste keskellä... periaate on sama kaikille että painopiste keskellä ja sieltä säären suuntaa jalalla lähetää tekemään kaikki ei pysty tekemään sitä niin syvältä koska ruumiin rakenne ratkasee niin paljon mäkihyppässä... mutta mielestäni on ihan turha rueta valittamaan että suomessa ei oo rahaa mäkihyppääjillä onko kukaa miettinyt sitä että mitä teet huippu varusteilla jos ei tekniikka toimi? siihen ei tarvitse olla täydelliset varusteet että riittää reenipuvut... sitten kun tekniikka on kohillaan niin silloin vasta kannattaa rueta varusteisiin satsaamaan ei se niillä monttuu lennä.... kiitos ja anteeksi
VastaaPoista