Record ja maailmancupkauden avauskuvaa

Mäkimaajoukkueen testit pidettiin 7.11.2013 ja 8.11.2013 Jyväskylän liikuntabiologian laitoksella.   

A maajoukkue teki Jyväskylän yli 20v. testihistorian (ensimmäiset näkemäni testitulokset jo 1980 luvulta) parhaan keskiarvotuloksen ponnistuksen nousukorkeudessa, nousukorkeuden ollessa 63,8cm.

Edellinen ennätystulos oli marraskuulta 2010, seuraavaksi paras tulos lokakuulta 1998.   

Lisäksi samaan aikaan joukkueen painoindeksi ja rasvaprosentti on tippuneet.

Joukkueen rasvaprosentin keskiarvo oli 7,1%. Alhaisempi tulos on ollut vain kerran historiassa 7,0% vuonna 1998 joukkueella Ahonen, Laitinen, Hautamäet, Kantee ja Soininen.

Nämä on selvät mittarit, että kesän harjoituskauden päätavoite eli vahva harjoittelu on toteutunut ja tuottanut tulosta, tahtotila on ollut hyvä harjoituskaudella.

–                                                                        * Kasvot muistuttaa kilpapyörän satulaa - 

Testitason vahva nousu selittyy myös sillä, että loukkaantuneet urheilijat ja Ahonen on tehneet paluun, paluun ennen muuta omalle tasolleen, jopa ennätystasolleen. Lisäksi rinnalla vielä muutama urheilija on löytänyt kehittyneen / hyvän sisäisen motivaation.

Yksilötasolla joukkueesta kaksi urheilijaa, Ahonen ja Larinto, ylitti ”maagisen” 70cm:n nousukorkeuden rajan. Mäkimaailmassa yli 70cm:n ylitystä pidetään vahvana suorituksen johon yltävät vain muutamat urheilijat. 70cm:n nousukorkeuden ylitys on fysiologisestikin vahva suoritus huomioiden mäkihyppääjien ”pieni” lihasmassa.  

Urheilijoiden henkilökohtaiset testitulosten tarkemmat yksityiskohdat on pääosin ns. luottamuksellista tietoa ja ne kuuluu valmentajille ja asianomaisille itselleen ja jää heille päätettäväksi kenelle niitä jaetaan mutta joukkueemme yksittäisenä tuloshuippuna mainitaan ennätystulos / fyysinen ”huippuyhtälö” by Ville Larinto.

=> Pituus 176cm, paino 61kg, rasvat 5,4% ja ponnistuksen nousukorkeus 74,4cm.

* Villeltä todella vahva sitkeyden osoitus kahden vaikean ristisidevamman jälkeen.  

* Henkilökohtaiselle valmentajalle Jari Larinnolle on sanottava Well Done määrätietoisesta ja tinkimättömästä valmennustyöstä haastavien kausien aikana.

Katsotaan ihan rauhassa mihin Villen polku kauden ja tulevaisuuden aikana vie mutta fysiikan puolelta Ville on rakentunut takaisin entistä vahvempana vs. 2010 – 2011 talvi, josta loukkaantumiskierre alkoi.

-         * Arvioidaan näin, että tulee päivä ja toivottavasti mahdollisimman pian, että Ville saa ulosmitattua kapasiteetin mäessä. Ei sorruta kuitenkaan odotuksien rakentamiseen tai odotteluun vaan joka päivä hyvää työtä päämäärää kohti.  

Tästä linkistä voit katsoa ponnistuksen: http://www.youtube.com/watch?v=gWrnjaCMiEY

Vastaavaan tulokseen ei mäkimaailmassa ole törmätty montaa kertaa. Suomessa vain kerran.

Muistamme Mika Laitisen, Mika oli tosin pituudeltaan lähes 10cm:ä Villeä pitempi.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Jyväskylän testeissä mitataan siis mäkihyppääjän fyysistä suorituskykyä.

Mäkihypyssä fyysisen suorituskyvyn kannalta ratkaisevimmassa roolissa on kehon painon, kehon pinta – alan ja ponnistusvoiman suhde, josta muodostuu kapasiteetti eli potentiaali.

Mäessä hyvällä tekniikalla pyritään ulosmittaamaan tätä kapasiteettia. Mäkitekniikka onkin ratkaisevimmassa roolissa.

Fyysisten ominaisuuksien ja mäessä tekniikan (ylämäki, ponnistus – ja ilmalentovaihe) lisäksi henkiset ominaisuudet ja välineet määrittelevät lopullisen suorituskyvyn. Muuttujia on lisäksi mm. olosuhteet.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Tämän blogin seurauksena käy helposti niin, että odotukset alkaa kohtuuttomasti kasvamaan.

Tämä ei ole tarkoitus, tarkoitus on antaa informaatiota joukkueen tilanteesta ja kehityssuunnasta, osallaan myös vastata tuoreilla testifaktoilla julkisiin dissauksiin joukkueen / Suomalaisten mäkihyppääjien heikosta fyysisestä tilasta.

Vahvasta testituloksesta huolimatta (vastaavilla tuloksilla Suomalainen mäkihyppy on menestynyt hyvin) isoja menestysodotuksia ei ole vielä ajankohtaista rakentaa. 

Viime talven perusteella lähdemme kauteen haastajina tietäen, että taustat on huomattavasti rikkonaisemmat kuin normitilanteessa. mm. comeback ja kolme polvivammasta paluun tekevää urheilijaa. Yhtälailla kuitenkin kun käytännössä kaikki mittarit (testitulokset, kesä COC ja kesä GP) osoittaa hyvää kehittymistä niin kauteen voi lähteä luottavin ja positiivisin mielin. - hyvään suuntaan - 

Rovaniemen ensilumen kisoissa 16.11.2013 Happosen Jannen takana 10 urheilijaa hyppäsi metrin sisälle (89 – 90 metriä). Olenkin aika lailla vakuuttunut, että Suomen taso maailmancupiin ja continentalcupiin on laajentunut VS. viime kausi mutta kuinka terävälle huipulle päästään, nähdään kauden aikana.

Mielenkiintoista perjantaina alkavassa MC kaudessa on mm. se, että avauskisassa Ahonen tulee hyppäämään ihan alkupäässä (ensimmäisessä arvontaryhmässä), koska viime kaudelta on pohjalla 0 maailmancupin pistettä. Samoin Happonen kerkesi hyppäämään viime talvena vain yhden maailmancupin kilpailun ja starttinumero myös Jannella on alkupuolella.

Klingenthalin kisaan, jokaisella valitulla urheilijalla onkin tarkoitus lähteä avaamaan kausi positiivisesti pisteillä, tällöin mm. starttinumerot seuraaviin kisoihin paranevat.  

Klingenthalin jälkeen seuraavana viikonloppuna on Rukan maailmancup. Rukalla saamme mukaan kansallisen ryhmän eli Klingenthalin joukkueen lisäksi kaikki potentiaalisimmat urheilijamme (yhteensä maajoukkue + kansallinen ryhmä = 9 urheilijaa).

Rukan osalta tullaan tekemään tarkkailua vielä viikon ajan. Tällä hetkellä vaikuttaa, että karsinta kansalliseen ryhmään ei ole vuosiin ollut näin tiukkaa ja korkeatasoista.

Rukan jälkeen näemme ketkä kolme urheilijaa jatkavat maailmancupiin ja taas ketkä neljä urheilijaa lähtevät hakemaan mäkiviikon paikkaa continentalcupin kautta.

Rukalla maailmancup hypätään luonnonlumella ja aidolla jääladulla, mitä todennäköisemmin reippaassa pakkassäässä. Forecan 10 päivän ennuste näyttää pakkasta 5 - 15 astetta. 

Saksassa maailmancupkausi avataan pienessä plus kelissä keinotekoiselta jääladulta (muovireunat), jossa hyppääminen on itse asiassa mahdollista jopa + 20 asteella. Alastulorinne Klingenthalissa on lumetettu viime kauden lumilla (lumi ollut kesän ajan puulastujen / purun alla). 

Kuva: Juha - Matti Ruuskanen tänään 20.11.2013 Klingenthal. 

Vielä tänään (kuva: Lauri Asikainen Klingenthal 20.11.2013) vapaana harjoituspäivänä, kaksi päivää ennen MC starttia, lumi Klingenthalissa vaikutti let say "ei puhtaalta"..

Niinpä Asikainen hyppäsi tänään mäkitreenin ilman siklausta, sulatetut voiteet pohjassa ;) 

Maailmancupkausi 2013 - 2014 numeroin ja huomioin

Kaudella 2013 - 2014 on yhteensä 39 maailmancup - ja arvokisatason kilpailua.

Highlight's:

* Maailmancupin avaus tapahtuu Klingenthalissa, GER. 22 - 24.11.2013.

* Kotimaan maailmancupit. Ruka 29 – 30.11.2013. Lahti ja Kuopio perinteisesti maaliskuussa.

* Mäkiviikko GER - AUT. Vuoden vaihteessa 2013 - 2014.

* Olympialaiset Sotshissa, RUS. Helmikuussa 2014.

* Lentomäen MM kisat Harrachovissa, CZE. Maaliskuussa 2014.

http://www.tripline.net/trip/FIS_World_Cup_2013/14_men_FISskijumping.com-2010000017061006ABEFE24B3E6FCC79

Erikoista / erilaista:

* MC kausi alkaa Klingenthalista viikkoa ennen totuttua Rukan avauskisaa.

* Planicassa ei perinteisesti hypätä lentomäkeä kauden 2013 - 2014 päätteeksi, koska lentomäkeä suurennetaan ;) Visiot ja panostukset Planicassa on huimat, katsotaan minkä kokoinen lentomäki ensi kaudeksi valmistuu. Tämän kauden korvaava kilpailu käydään Planican uudessa HS 139 suurmäessä. Planicaan on rakentunut ja rakentumassa kymmeniä miljoonia euroja maksava uusi moderni mäkikeskus kattaen mäet pienimmistä junnumäistä, normaalimäkeen, suurmäkeen ja lentomäkeen kaikki vierekkäin. Näillä panostuksilla ja näytöillä Planica nousee varmasti kohisten tulevien vuosien arvokisahakulistoilla. 

* Ruotsi palaa MC kartalle, 2015 MM kisamaisemissa Falunissa hypätään maailmancupia 2014 maaliskuussa.

Kilpailukauden alku Suomalaisittain: 

Osallistumisquatamme (=> maakiintiö eli osallistumisoikeus) ensimmäiseen periodiin, joka kestää jouluun asti on 3 urheilijaa. Kuitenkin muutamalla poikkeuksella: 

1. Pystymme osallistumaan Rukalla myös kansallisella ryhmällä MC kilpailuun. Kilpailuquata nousee tällöin kuudella urheilijalle eli on 9 urheilijaa Rukan kotikisassa 29 - 30.11. 

2. Lisäksi joukkuemäki - viikonloppuina osallistumisquatamme on neljä urheilijaa myös henkilökohtaisessa kilpailussa. Tämä tarkoittaa, että MC avausviikonloppuun Klingenthaliin voimme lähettää 4 urheilijaa, koska avausviikonloppuna toinen kilpailu on joukkuekisa. 

Kyseiset 4 urheilijaa voivat siis osallistua sekä henkilökohtaiseen, että joukkuekilpailuun.  

Quataa (3) on mahdollista nostaa jo heti seuraavaan periodiin, joka alkaa mäkiviikolta Oberstdorfista. Joukkueen sisäinen tavoite on nostaa mäkiviikolle osallistumisquata vähintään neljään. 

Quatan nostaminen voi onnistua kahta reittiä:

1. Maailmancupin kautta. 

mm. Olli Muotka on hyvin lähellä quatapaikkaa jo nyt, tällä hetkellä hän on world rankinglistalla ensimmäisenä ulkona (quatapaikasta). Myös mm. loukkaantuneiden osastolta palaavilla urheilijoilla, jotka lähtevät kauteen pisteittä on oma mahdollisuutensa ansaita ensimmäiseltä periodilta riittävä määrä MC pisteitä, viimeistään kauden edetessä (kuten toki muillakin).

2. Toinen mahdollinen reitti on Continentalcupin kautta, josta jokaisen periodin 3 parasta urheilijaa saa MC quatapaikan. Poikkeuksella, että quatapaikan saa kuitenkin vain 1 urheilija / maa tarkoittaen, että 3 eri maata saa paikan maailmancupiin. Continentalcupiin Suomen osallistumisquata on 4 urheilijaa.

Huomionarvoista: Yksikään quatapaikka ei ole henkilökohtainen vaan kyseessä on maapaikka eli kuka vaan urheilija voi käyttää jonkun muun urheilijan hankkiman quatapaikkaa. Tällä varmistetaan, että parhaat urheilijat kiertävät maailmancupia ja vaikka quatapaikan omistaja olisi sivussa niin paikkaa voidaan käyttää.

Valinnat alkutalven MC ja COC kilpailuihin

Klingenthalin MC avaukseen tehdään valinnat syksyn SM - ja leirinäyttöjen sekä loppukesän COC - ja GP näyttöjen perusteella. Lisäksi viikkoa ennen MC avausta on Rovaniemellä ensilumen kisat, joista viimeiset paikat voidaan katsastaa ja varmistaa yhdessä alkulumen leirin kanssa. Rovaniemen ensilumen kisat 16.11.2013 toimivat erinomaisena katsastuspaikkana Rukan kisaan, jonne tuoreilla Rovaniemen kisanäytöillä ja aiempien näyttöjen perusteella valitaan 9 urheilijaa. Maajoukkueeseen 3 ja kansalliseen ryhmään 6 urheilijaa. Tuloksen tekemisen kannalta ei ole väliä onko urheilija maajoukkueessa tai kansallisessa ryhmässä. Rukan viikonlopun jälkeen ollaankin jo paljon pitemmällä valinnoissa, ketkä jatkaa maailmancupia Lillehammeriin ja vastaaavasti ketkä lähtevät tekemään nousua continentalcupin kautta. Mäkiviikolle voimme saada miehekkään kilpailutilanteen ja karsinnan aikaiseksi. 

Olympiavalinnat tehdään viimeistään tammikuun aikana, alkukausi on siis tärkeässä roolissa.  

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kesän 2013 saldoa: 

Harjoituskaudelle / kesälle 2013 oli käytännössä yksi päämäärä ylitse muiden 
=> vahva harjoittelu. Toisena oli urheilijoiden henk. koht. valmentajien ja maajoukkueen tiiviimpi yhteistyö. Kolmantena enemmän maajoukkueen yhteisiä harjoituspäiviä.
Neljäntenä loukkaantuneiden saaminen takaisin. Mielestäni kaikki toteutuivat.
Tällaisia harjoituskausia vuodesta toiseen lisää ja lisää. Lokakakuussa 2013 vihdoin kaikki A maajoukkueen urheilijat olivat kaikki samalla leirillä samaan aikaan yli 3 vuoteen, normaaliolosuhteissa tietysti koko team olisi ollut ja on kasassa koko ajan. 

Suomalaisittain taso on kesän perusteella alkanut levenemään, ainakin siltä se vahvasti vaikuttaa. 

- tärkeä asia - 

Saavutimme myös pitkästä aikaa yksittäisiä hyviä sijoituksia kuten voiton COC osakilpailussa, kilpailun voitti nuori Jarkko Määttä. - hyvä signaali - 

Kauden 2010 - 2011 jälkeen saavutimme myös ensimmäisen podium paikan MC tasolla kun Ahonen sijoittui Klingenthalin GP kisassa kolmanneksi. 

- oli jo aikakin - 

  

Kesäkauden parhaat suoritukset kilpailuista tulivat mm. seuraavilta urheilijoilta:

SM: Janne Happonen 1. *

COC: Jarkko Määttä 1.

GP: Janne Ahonen 3.

GP: Olli Muotka 5.

GP: Anssi Koivuranta 13.

GP: Lauri Asikainen 19.

* Maajoukkueen leirikilpailuissa Happonen oli tänä kesänä voittamaton.

Mäkihyppy on kuitenkin / tietenkin ja pääosin talvilaji, niinpä on hyvin mahdollista ja todennäköistäkin, että tämän ryhmän ulkopuolelta nousee vielä vahvoja hyvin harjoitelleita haastajia, kun lumet on maassa ja kausi etenee. mm. Ville Larinto on tehnyt erittäin vahvoja kontrolli-voimatestejä ja kehittyvästi hypännytkin. Sami Heiskanen, viime talven MM kisaedustaja on mittarien mukaan kehittynyt ja "paluuta" tekevä Kalle Keituri on hypännyt hyvin kotimäessään Lahdessa. 

Heidänkin lisäksi on vielä potentiaalisia urheilijoita, erikseen erittelemättä, joten taso vaikuttaa leventyneen. Terävin kärki ja miten kirkkaisiin sijoituksiin sillä saralla potku riittää tällä kaudella on toinen juttu. 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Urheilijoita mitataan julkisuudessa yksittäisillä huippusijoilla ja niitä lähdetään tietysti tavoittelemaan ennenmuuta tähtäämällä onnistuneisiin suorituksiin ja sitä kautta. Vahvuuttamme mäkimaana mitataan kokonaispanoksella ja menestyksellä NMM, FIS, COC ja MC tasoilla. Sen kokonaisuuden eteen on Suomen mäkihypyn tehtävä vielä paljon töitä kansainvälisessä vertailussa.  

" Vielä tällä hetkellä talous ei anna kuitenkaan periksi lähteä siihen mihin Suomalaisen mäkihypyn pitäisi ehdottomasti lähteä / päästä eli kilpailemaan täysimääräisesti ja täysillä osallistujamäärillä kaikilla kolmella kansainvälisellä tasolla eli GP 3, GP 2 ja GP 1 tasoilla = Fis Cup, COC ja MC tasoilla. 

Kilpailusarjojen kautta voimme rakentaa intohimoa kilpailemiseen ja jokaiselle ennenmuuta omaa tasoaan vastaavasti. 

Pääpiirteittäin asia menisi yksinkertaisesti niin, että Nuorten maajoukkue kilpailee FIS (-> COC) sarjassa ja haastaa B maajoukkuetta, joka kilpailee COC (-> MC) sarjassa, joka haastaa A maajoukkuetta, joka kilpailee MC tasolla. Kolmiportaisesti kansainvälisellä tasolla FIS  -> COC -> MC, kehittyäksemme mäkimaana. Motivaatiota nuorille urheilijoille ja kehittyvää quatamäärää kv. kilpailusarjoihin sekä eritoten nostaaksemme potentiaalisia tulevaisuuden hyppääjiä lähemmäksi nykyisiä huippuja. 

Tässä on siis aivan selvä haaste lajiliitolle seuraaville vuosille yhdessä mäkikentän tärkeimmän haasteen kanssa eli harjoittelun kulttuurin edelleen parantamisessa, ihan jokaisella tasolla. Kovempaa suorituskykyä seuraa parempi tulos, tätä seuraa suurempi näkyvyys ja tätä tukijoiden aktualisoituminen eli kokonaisuutena pallon pyöriminen oikeaan suuntaan "

Lajiliiton ja mäkikentän yhteinen haaste seuraavat vuodet on lisäksi ja ehdottomasti myös urheilijamassojen kasvattaminen ja samassa yhteydessä olosuhteiden ja systeemin kehittäminen kiinnostaviksi 2010 luvulle. Niin, että mäet täyttyy jälleen punaposkisista lapsista ". Mielestäni nämä asiat on viime aikoina uskallettu tunnistaa ja SHL:ssa on aloitettu jo toimenpiteitä kuten projekti kotkanpojat siivilleen. 

Nykyisillä huippuhyppääjillämme on oman ammatin eli mäkihypyn ja siinä päämääränä olevan menestyksen ja mahdollisten ansioiden lisäksi yksi komea rinnalla oleva "tehtävä". Samalla luoda tietä uudelle nuorelle sukupolvelle, pitämällä yllä lajin kiinnostavuutta ja toimimalla hyvinä idoleina.  

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Katse ja energia kääntyy nyt Olympiatalveen

Näillä mennään

Junnuna himotti lentää ja myös kiivetä puuhun.. nykyään katselen 

kuvan screeniä yhteensä 44 lennolla marraskuusta maaliskuuhun.

Talven aikana ainoa viikonloppu kotona onkin Joulu.. reissutyö vuodesta toiseen 

on kyllä aikamoinen ”elämänkoulu”. Ajan voisi käyttää toki johonkin muuhun.. 

mutta nautitaan intohimosta nimeltä mäkihyppy ja laitetaan lentokonesafkaa’ suuhun.

Treenikauden viimeinen leiripäivä on nyt takana.. vaihtunut on kesän aikana monen 

hotellin lakana. Nyt odotellaan lumia.. eikä enää poltella asvaltilla kumia.

Hemmetisti on tehty kesällä hommia.. en siksi tahdo pelätä talvelta pommia.

Viime kauden jälkeen toki kaukaa kärkijoukkueiden takaa lähdetään mutta tavoitteena päästä kiinni kantaan ja rinnalle, unelmana ohi.. vaikka vastassa on mm. vahva ja jäinen Norjan lohi. Katsotaan rauhassa mitä urheilijoidemme työ niittää.. omasta puolestani tärkein viesti teamille on: ”tee parhaasi, se riittää”. Enempää kun ei voi vaatia.. tai hienompaa strategiaa laatia.

Ahosen ja Happosen Janne.. voisiko pitkästä aikaa taas Keski-Euroopassa katsomossa heilua Suomalaisille tyttöjen Lanne. Mitä sitten muut potentiaaliset mäkimiehemme tekee.. ei ole ainakaan syytä vetää perässään kivirekee. Loukkaantuneet on tehneet huikean työn.. vääntäneet päiväksi mustan yön. Toisaalta myös kaikki mittarit osoittaa parempaa fyysista tasoa.. mutta riittääkö aika ja tuleeko sittenkään satoa. Turha murehtia etukäteen, koska urheilun ja mäkihypyn tulee olla rohkeata ja ennakkoluulotonta eli hianoa.. soitellaan siis mielessä pianoa. Lennetään HS pisteelle asti.. tällä tavalla tippuu painolasti.. ja muistivihkoon pärähtää rasti.

Jos jotain saisi kaudelle toivoa niin terveyttä ja hitunen onnea päälle.. varsinkin tuuliselle säälle.

Odottavalla on joskus pitkä aika.. viimeisellä leirillä oli ensimmäistä kertaa päävalmentajakauteni aikana kasassa A maajoukkueesta kaikki urheilijat, se oli allekirjoittaneelle kesäkauden tärkein taika.

Jep, katse tulevaisuuteen ja näillä mennään

Magic Monday - Lisää Havuja Challenge

KIITOS Janne Seppälä ja Mikko Pirinen & co !!

Omalta osaltani haluan kiittää juontajista visuaaliseen tapahtuman tekijään, äänentoistomiehistä, talkoolaisiin. Kiitos Kuopion Kaupunki, Puijon hiihtoseura ja mukana olleet Yritykset ! Uskomattominta oli tuki yli lajirajojen Kupsista Kalpaan ja Kuopion Reippaaseen, Kimmo Timosen videotervehdykseen jne. Esiintyvät artistit kruunasi koko homman, stand up koomikoista, bändeihin ja sirkushuveista taikureihin. Haasteeseeni hyvän asian puolesta vastattiin upeasti. Kiitos HP Hänninen ja Jari Porttila. Hienoa Legendat ja All Stars. Nöyrä kiitos kaikille.

Kaukana oli kesäpoika meininki, tämä oli tahtoa täynnä olevien talvimiesten juttu.

Nykänen + Schlierenzauer = lajin vuoden kuva. 

Tapahtuman kuvat ja videot lähti kymmeniin eri maihin, TV kuvaa Saksaan, Norjaan, Puolaan, Itävaltaan jne. Joukkueet oli tyytyväisiä, legendaarisia kuvia ja muistoja kaikille. Vimpan päälle systeemit pyrotekniikan tahtiin.

Peliasutkin NBA tyyliin. Joka jantteri ei tätä sisältöä olisi kyennyt tekemään.

Tapahtuma tehtiin pääsääntöisesti n. kolmen viikon aikana, siis kolmen viikon aikana. Viisi viikkoa ennen syntyi päätös, että tapahtuma toteutetaan juuri tällaisenaan.

Onhan tämä pakko sanoa ääneen..mm. Janne Seppälä jäi töistä pois n. kuukaudeksi hyväntekeväisyysasian takia. Sitoutuminen, morjens.

Kun viime joulukuussa Lillehammerissa ensimmäisenä kisaviikonloppuna lipsahti käsistä viimeinen Catch a Fish (Havu – Maailmancup TOP menestyksen kannalta) niin silloin tiesin, että kylmä talvi tulee olemaan edessä. Halusin kantaa vastuuni tämän lajin eteen luikkimatta karkuun, hylkäämättä tukea tarvitsevia urheilijoita, miettimättä miten ukon tai uran käy. Vaikeiden aikojen yli on vaan mentävä. 

Havu lyhytelokuva: 

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=_z3FL94_GpE

Tapahtuman aikana tajusin visuaalisestikin, että kun tekee ja uskoo niin tapahtuu. Näin se nousee mäkihyppykin. Parempaan menestykseen on mahdollisuudet hyvinkin pian, Ahonen näyttää jo nyt suuntaa. Larinto, Happonen ja Koivuranta vammoiltaan kerkeävät Olympiatalvelle iskuun, Asikainen kehittyy jne..nuoremmat imuun mukaan.  

Lajin isompaan muutokseen toki tarvitaan aikaa, kehitettävä uutta, rakennettava, huolehdittava jälkikasvusta huomattavasti entistä paremmin. Mikään ei ole niin varmaa kuin aivan varma vai menikö se niin, että mikään ei ole niin varma kuin epävarma. No ei sen väliä, pääasia, että uskoo ja ympäristö tekee töitä tulevaisuuden eteen.

Magic Monday – Lisää Havuja challenge tapahtumassa oli kyse monista asioista: yhteisöllisyydestä, lajien välisestä yhteistyöstä, merkittävistä tukikohteista (Havu ja junnut, lisää Havuja), lajin imagosta, Puijon kisojen tukemisesta, lajin show:sta, jne.

Mielestäni kaikessa onnistuttiin => paikalla olleille katsojille ja mediaa kuvien ja videoiden kautta seuraaville hieno - Entertainment -. Jossain vaiheessa mietin kun Marco Hietala veti upeasti maammelaulun ja Lovex soitti erätauolla n. 150 arvokisamitalin miesten seuratessa kentän laidalla, että jos tapahtuma olisi ollut missä muussa mäkimaassa vaan niin jonot olisi olleet ulos asti. Siihen emme voi kuitenkaan vaikuttaa, maybe next time. Tapahtuman merkityksellisyyttä tai arvoa muutama puuttuva katsoja ei kuitenkaan vähennä. Pienet lapset saivat livenä ottaa nimmarit staroilta, kaikki paikalla olleet viihtyivät.

Joku turakainen kirjoitti jälkeenpäin lehdessä, että miksi tällaisia kaiken maailman kissanristiäisiä pidetään kun pitäisi tehdä urheilutapahtumia.

hmmm ?

Ehkäpä tässä tapahtumassa on koko lailla vastaus tähän, voisiko ollakin niin, että urheilutapahtumat tarvitsevat 2010 luvulla ympärilleen muutakin kuin selostuksen kilpailun kulusta sekä päältä lämpimän ja sisältä kylmän makkaran. Muuten on helpompi jäädä kylmä juoma ja lämmin hodari kädessä TV:n eteen kotisohvalle. 

Kiitos vielä tapahtuman suojelijoille, pääministeriämme myöten ja median edustajille. 
Promoottorit ;) 

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=OdV-IZPAdJs

Pekka

Tässä muutama muukin videolinkki kiinnostuneille:

http://www.savonsanomat.fi/video-ja-kuva/videot/haastattelussa-matti-nykanen-ja-pekka-niemela/1306289

http://www.savonsanomat.fi/video-ja-kuva/videot/lisaa-havuja-tapahtuman-jarjestajat-ei-unohdeta-makihyppaajia/1306287

http://berkutschi.com/en/front/videos/show/NiqU4htGv7o

http://berkutschi.com/en/front/videos/show/nN7xLisV0JE

Valokuvia: 

http://www.savonsanomat.fi/video-ja-kuva/kuvasarjat/makihypyn-kerma-jarjesti-viihdyttavan-korisillan/1306284#1306274

http://www.jrpic.fi/3/post/2013/03/lis-havuja-challenge-magic-monday.html

http://www.kuopio.fi/web/ajankohtaista/uutisarkisto?p_p_id=101_INSTANCE_vuS3&p_p_lifecycle=0&p_p_col_id=column-2&p_p_col_pos=2&p_p_col_count=8&_101_INSTANCE_vuS3_struts_action=%2Fasset_publisher%2Fview_content&_101_INSTANCE_vuS3_assetEntryId=1905412&_101_INSTANCE_vuS3_type=content&_101_INSTANCE_vuS3_groupId=31210&_101_INSTANCE_vuS3_urlTitle=lisaa-havuja-challenge-taytti-kuopio-hallin-makihyppytahdilla&_101_INSTANCE_vuS3_redirect=%2F

http://www.facebook.com/photo.php?fbid=354279078014892&set=a.354278971348236.1073741826.187779554664846&type=1&theater

Ennen tapahtumaa lähetetyt terveiset, mm: 

Kimmo Timonen:  http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=80HvtVM7CiI

Simon Ammann: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=r4zXwGXwuRI

Norjan tervehdys: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=Zi-qDCpOIak

Gregor Schlierenzauer:  http://www.youtube.com/watchfeature=player_embedded&v=b39_CbX4NeQ

Andreas Kofler: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=ERw1H8hUkZA

Kups: http://www.youtube.com/watch?v=GxuDhbvBKW4

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Magic Monday - Lisää Havuja Challenge facebookissa:

http://www.facebook.com/LisaaHavujaChallenge?fref=ts

Hopeasompa -> Kultasompa

Aurinko paistaa Puijolla, mäet on hyvässä kunnossa, pikkujunnuja mäet täynnä, vanhemmat mukana tsemppaamassa. Punaisia poskia, hyvä meininki. Kisamakkara ja lämmin mehu. Ahonenkin hyppää samaan aikaan Puijon suurmäestä hienoja siivuja.

Tänään palasi vahvasti mieleeni junnuvuosieni seuratoiminta.  

Hopeasommissa on tänä vuonna 10, 12, 14 ja 16 sarjat mukaan lukien n. 120 mäen ja yhdistetyn osanottajaa eli n. 30 urheilijaa / sarja. Joukossa on monia tulevaisuuden lupauksia mutta osanottajamäärät on todella marginaaliset. 

Käsitykseni mukaan muutamilla toimenpiteillä voisimme saada muutamassa vuodessa hopeasomman urheilijamäärät huikeaan nousuun ja tällä kertaa tämä ei ole päävalmentajakysymys.

Lajia on 2010 luvulla kehitettävä ja keksittävä uusia rekrytointimuotoja vaikka kaksi perusasiaa lienee kuitenkin ylitse muiden.

Nykyajan vanhemmat ovat erittäin motivoituneita, jos seuroissa on luotettavat ja motivoituneet junnuvetäjät ja olosuhteet on hyvässä kunnossa. Voimattomuuden tunne voi kasvaa siitä, jos vetäjäasiat ei ole kunnossa ja / tai mäkiä ei kunnosteta vaan ne jää vanhempien harteille.

Juttelin tänään Seppo Pellin kanssa, jonka kanssa tuumasimme yhteen ääneen, että periaatteessa esim. pelkästään Puijon hiihtoseurassa voisi olla hopeasompien (valtakunnallinen) verran lajien harrastajia ja näin on melkein ollutkin jossain vaiheessa, rekisteröityneiden hyppääjämäärien ollessa 1900 luvun lopulla Puijolla n. 100.

Kun harrastajia on paljon, vanhempia on paljon, talkootyötä on enemmän, innostusta ja yhtenäisyyttä enemmän. Isojen massojen kautta myös vetäjille löytyy ammattimaisempaa toimintaa.

Kun massat on isot niin loppu on sitten enää kiinni miten rakennetaan innostuksen ilmapiiri. Yleensä se syntyy yksinkertaisista asioista kuten laadukkaasta urheilutoiminnasta, yhteisistä asusteista, seurojen viikkokisoista, vanhempain – ja saunailloista.

Miten sitten saisimme massat nousuun ? koska sehän on kaiken alku ja juuri. ks. alla pyramidi.

Voisimmeko ajatella niin, että kaikilla seuroilla olisi yhteinen tehtävä eikä niin, että jokaisen seuran tehtävänä on pistää omat asiat kuntoon ? Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Mitäs, jos tekisimme liikuteltavan (peräkärryssä) n. K 4 hyppyrimäen, jota jokainen seura voisi vuorollaan käyttää oman kotipaikkakuntansa vuoden isoimmassa massatapahtumassa, lajin näyteikkunana. Mäen mukana paikalle voisi tulla vaikkapa Toni Nieminen ja Matti Nykänen. En ole kumpaakaan kysynyt mutta ajatuksena kova.

Kaikki halukkaat voisivat kokeilla mäkihyppyä, ottaa nimmarit jne. ja sitten seuran tehtävänä olisi napata innostuneet mukaan seuratoimintaan. Kun pikkujunnut on saatu seuran harjoituksiin niin toimintaa voisi kehittää 2010 luvulla uusiin ulottuvuuksiin.

Jos kaupungit tunnustavat hyppyrimäet liikuntapaikoiksi niin kuin kuuluu niin siihen kuuluu mäkien kunnossapito ihan niin kuin hiihtolatujen, yleisurheilukenttien, jäähallien jne. kunnossapito. Jos kaupungit haluaisivat seurojen kanssa jopa kehittää toimintaa niin pikkumäkiin olisi saatava (esim. Werneri puistoista tutut) liukuhihnahissit, joiden ansiosta pikkujunnut voisivat keskittyä kävelemisen sijasta (Kojonkoskenkin visio) hyppäämiseen. Tässä asiassa toki vastuu saattaa siirtyä seuroillekin, seurojen puheenjohtajilla olisikin oltava innostusta asiaan. 

Tässä yhteydessä pakko kysyä, nostaisiko KONE mäkihypyn takaisin huipulle. Minihissit jokaiseen Suomen junnumäkeen, seurojen panostus mukana. Kehittyneimpiin minimäkiin voisi myös rakentaa systeemin, joka näyttäisi ylämäen vauhdin ja hypyn mitan.  

Hissien avulla nostettaisiin helposti toistomäärät suuriksi (voisimme jopa olla edellä osaa kilpailijamaistamme) eikä koulusta tarvitsisi olla poissa toistomäärien saamisessa niin kuin Nykäs Masa aikoinaan rakastaessaan hyppäämistä.

Mitäs, jos seurojen urheilijamäärät nousisivat yhtäkkiä vaikkapa viisinkertaisiksi ? Sehän tarkoittaisi viisi kertaa enemmän talkoovoimaa, viisi kertaa enemmän valmennuksesta maksavia vanhempia eli viisi kertaa laadukkaampaa seuratyötä. Kyllä. Laatua ei toki suoranaisesti voi luvata viisinkertaiseksi mutta siihen on mahdollisuus, jos potentiaalin käyttää hyödykseen.

Huomattavaa tässä pyramidimallissa on, että terävin kärki (Olympiataso) on täysin riippuvainen kuinka alemmilla tasoilla voidaan, tästä päästäänkin tärkeimpään asiaan eli seurojen rekrytointiin ja valmentajakoulutukseen, uusiin innovaatioihin 2010 luvulla.

Suomen hiihtoliiton isoimpana tehtävänä olisikin jatkossa huolehtia seurojen valmentajakoulutuksesta ja tukemisesta, Finnjumping ei siihen haasteiltaan pystynyt.  

Lisäksi Olympiakomitean kanssa on viriteltävä valmennuskeskukset sille tasolle, että vanhemmat luottavat laittaa lapsensa valmennuskeskuksiin kasvamaan hyviksi kansalaisiksi, opiskelun, asumisen ja urheilun yhteensovittaen ja vieläpä niin, että urheilu ei vaarannu vaan menestyspotentiaalia pystyttäisiin kasvattamaan potenssiin. Valmennuskeskuksista siirryttäisiin maajoukkuetoimintaan, joka läheisessä yhteistyössä valmennuskeskustoiminnan kanssa. Maajoukkuetoiminnan tehtävänä on edelleenjalostaa ja luoda laadukas valmistautuminen ja välineet mm. arvokisoihin.

Ideologia on, että viimeistään n. 15 vuotiaana lahjakkaan urheilijan olisi hakeuduttava optimaalisten olosuhteiden luokse (mm. suuret mäet) valmennuskeskuksiin. Valmennuskeskukset olisivat “puolueettomia” niin, että kasvattajaseurat voisivat urheilijan ja seuran niin halutessa pitää seuran nimeä urheilijan nimen alla koko urheilijan elinkaaren ajan saaden kasvattajaseuralle hyötyä vaikkapa arvokisamitalin jälkeen kunnan järjestämillä mitalijuhlilla.

Periaatteessa hyvin olisi voinut olla, että esim. Matti Hautamäen nimen alla menestyksen aikana olisi lukenutkin Haukiputaan Veikot – Kuopion valmennuskeskus. Sama malli voisi olla kaikissa valmennuskeskuksissamme. Totuudenmukaisesti, kasvattajaseuraakin hyödyttäen. Seurat tuottaa, valmennuskeskukset nostaa, maajoukkue jalostaa. 

Nykyiset hopeasompaajat on tulevaisuuden kultasompaajamme. 

Mitä ihmettä

Ponnistusliikkeen kannalta avainsanoja:

* Pitkällä matkalla tuotettu voima, kiertomomentti ja liikkeellelähtönopeus

Kommentti:

Joku Suomessa hyväksyy seuraavan alla esittämäni asian. Osa ei hyväksy ollenkaan, osa ei ymmärrä mitä asialla tarkoitetaan, osa ei edes halua ymmärtää, osa taas kokee kehityksen ”arvovaltatappioksi”. Onneksi ei kaikki. Otan alla videossa Norjalaisen hyppääjän esimerkiksi, koska Mika Kojonkoski osaa nähdä mäkihypyn aikakausien kehityksen (säännöt, olosuhteet, välineet -> tekniikka ja fysiologiset asiat) kokematta esimerkkiäni tekniikkamuutoksesta arvovaltatappioksi. Allekirjoittaneelle tekniikka-asiassa ei ole uutta, olen ajatellut asiasta koko ajan samalla tavalla mutta 2010 luvulla tekniikka on edelleen jalostunut.

Muut maat menee menojaan, ulkomailla (esim. GER, AUT, NOR) kukaan ei kyseenalaista alla olevaa asiaa. Meillä asian kyseenalaistavat liian monet, osa kokeneistakin valmentajistamme.

Tämä on kehityksen esteenä mitä suurimmassa määrin. Vastuu on hajautettu, ei systeemiä.   

Ponnistusvaihe:

2010 luvulla ylävartalon kasvanut käyttäminen ponnistusliikkeessä ja hip extension (lantion täysojennus) tehon ja suunnan optimoimiseksi. (Jos 1900 luvun lopulla - 2000 luvun alussa aivan yksittäiset hyppääjät ponnistivat ”about” tällä tekniikalla niin 2010 luvulla tämä on todellakin sääntö, ei poikkeus). Ylävartalon käyttämisellä ja hip extensionilla tuotetun lisätehon lisäksi lentoasento optimissaan valmistuu nopeasti. Jotta tämä saadaan toteutettua on ensiarvoisen tärkeää rakentaa oikeanlainen ylämäenlaskuasento, joka ohjaa ensimmäisen liikkeen (ponnistusvaiheessa) alkamaan laskuasennosta heti oikeaan suuntaan, pintaa vasten, selän pyöristymättä. Kaiken oltaessa kohdallaan ponnistustapahtuma jatkuu liikkeen alusta asti ”pysähtymättä” ilmalentoasentoon asti, säären kulman suuntaan ylävartaloa ja lantion täysojennusta hyödyntäen.  

Video:

Jakobsen kausi 2006 – 2007 VS. Jakobsen kausi 2012 – 2013 (tekniikan muutos).

http://www.youtube.com/watch?v=tYGmRBsffEA&feature=youtu.be

Ulkomaalaiset hyppääjät (huomioi sama asia: ylävartalon käyttö ja hip extension)

http://www.youtube.com/watch?v=Vthl6sy8sZ0

Ilmalento:

Yhtä tärkeässä roolissa on optimaalinen ilmalentoasento ja sen merkittävä kehittyminen viimeisinä vuosina. mm. Aerodynamiikan asiantuntija Juha Kivekäs on tutkinut, että 10 asteen muutos suksen kanttikulman (suksi kantillaan tai lappeeltaan) pienentämisessä voi merkitä jopa 5 metrin pituuden lisääntymistä. Sama havainto on mäestä.

* Ihan samat kommentit pätee tässä asiassa kuin edellisessäkin.

Videoilta voidaan todentaa viimeisen viiden vuoden kehitys suksen kanttikulmassa mutta kun katsotaan keskimäärin Suomalaista hyppäämistä niin suksen kanttikulma on monella yhtä iso kuin se oli 2000 luvun alun mäkihypyssä V tyylillä hypättäessä. Kanttikulman pienentämisellä voidaan nopeasti saada aikaan jopa 5 – 10 metrin hyöty. Se vaatii harjoittelua eli toistoa ja asian omaksumista.

·         Lantion "korkealla pitäminen" ilmalennossa yhdistettynä suksien minimi kanttikulmaan pinta-alan ja nosteen maksimoimiseksi.

Välineet:

·          Ihonmyötäisen pukusäännön pinta-alan maksimoiminen leikkauksilla ja virityksillä, sääntöjen puitteissa. Ilmalentoasento ja mittaustilanne on kaksi eri asiaa.  

Ihan samat kommentit pätee tässä kuin edellisissäkin.

Arvio:

Mäkihyppy kehittyy, emme voi vaan pitäytyä entisessä. - Ei riitä -.

Jos urheilija ponnistaa 2013 luvulla keulalla pyllyn kautta ylävartalo alhaalla vauhtia säilyttäen ja ilmalennossa suksissa on iso kanttikulma niin top 30 mc:ssa on jo kova suoritus. Takatuulikisat, painoindeksin nostaminen ja pienennetyt pukujen liito-ominaisuudet pitävät huolen siitä, että tekniikan on vastattava muuttuneisiin tarpeisiin.

On oltava hereillä ja kehityttävä. Ei voi vain pitäytyä entisessä. – Ei riitä -.  

Laskin, että meillä on Suomessa n. 8 eri henkilökohtaista valmentajaa n. 10:lle eri maajoukkuetason urheilijalle. Lisäksi toiminta on hajaantunut ympäri Suomea.

Yhdelläkin paikkakunnalla on 4 eri henkilökohtaista valmentajaa maajoukkuetason urheilijoille. Suurin osa on OTO valmentajia. Systeemi ?

Maajoukkuetoiminta on resurssien takia minimaalista mm. leirityksen osalta ja vastaa pääosin hallituksenkin linjaamana kilpailutoiminnasta. Päävalmentajan toimenkuva on ”monenkirjava”.

Linjaa on vuoden aikana pyritty ja pyritään edelleen rakentamaan mm. valmentajafoorumeilla, joita pidämme (6 foorumia vuoden sisällä) mutta paikalle ei vaivaudu monetkaan urheilijoidemme henkilökohtaisista valmentajista. Suurin osa OTO valmentajista ei sitoudu vaan yksinyrittävät omissaan. Kun ei ole palkkasuhdetta, päätoimisuutta tai edes sivusuhdetta organisaatioon on vaikeaa pakottaa.

Olemme tehneet kuluneen vuoden aikana paljon asioita tulevaisuuden eteen kuten mäkihyppääjän polku nimisen dokumentin palvelemaan nuoria urheilijoita ja seuroja, olosuhdekartoitukset jne. jne.

http://www.kihu.fi/urapolku/julkinen_index.php?page=taulukko&laji=159

Teknisesti arvioituna yllä on siis mäkihyppymme haaste.

Fyysisestihän on sanomattakin selvää, että mitä vahvemmat nopeus – ja voimaominaisuudet sitä suurempi potentiaali. 

Lisäksi systeemi eli järjestelmä ontuu tai sitä ei varsinaisesti edes ole.

Olenkin samaa mieltä Toni Niemisen kommentin kanssa 17.2.2013: http://www.mtv3.fi/urheilu/hiihtolajit/makihyppy/uutiset.shtml/2013/02/1708699/nieminen-suomalaisessa-makihypyssa-kuppikuntia

Eestin Kaarel Nurmsalu hyppäsi 196 metriä Oberstdorfin ensimmäisellä kierroksella ollen vain muutaman metrin top 10 mäestä ja oli edellisessäkin karsinnassa Klingenthalissa 8 mennen kaikkien Suomalaisten ohi näissä kilpailuissa. Kaarel on harjoitellut kotona ja maajoukkueessa koko ajan samalla Suomen maajoukkueen tekniikka-ajatuksella Topi Sarparannan (Suomen kakkosvalmentaja – Eestin päävalmentaja) toimiessa henk.koht. valmentajana ja ponnistaa nyt keulalta nykyaikaisella tekniikalla ja ilmalennossa lentää minimikanttikulmalla. Kaarel voi vielä kehittyä mm. fyysisesti vielä paljon ja suoritusvarmuudessa sekä lennon tekniikassa mutta suunta on todella oikea, selkeä.   

Saksassa, Puolassa ja Norjassa nostettiin mäkihyppy aallonpohjassa kovilla panostuksilla ja systeemin rakentamisella, työrauhalla.

mm. Mika Kojonkoski ja Werner Schuster (GER) saivat maajoukkuetason urheilijat maajoukkueen valmennusteamin alle 100%:sti (vastuu tuloksista – vastuu valmennuksesta). Sama tilanne oli allekirjoittaneella Ranskassa, jossa Ranskalaiset nousivat aina maailmancupin palkintopallille asti sijoilta 50 jne.

Kaudella 2010 – 2011 sain toteuttaa Suomessa unelmaani yhden kauden. Päävalmentaja oli maajoukkuetoiminnan lisäksi Kuopion valmennuskeskuksen päivittäisvalmentajan (tuolloin Ari – Pekka Nikkola) tukena ja maajoukkueen kakkosvalmentaja oli Lahden päivittäisvalmentajan (Jari Larinto) tukena. Systeemi oli rakentumassa, toiminta oli keskitettyä (MM tason urheilijat harjoitteli yhdessä) ja se tuotti. Lisäksi maajoukkueessa oli teknikko välineasioihin niin kuin muillakin mailla.

Ei voi olla sattumaa, että juhlimme 2010 joulukuussa nyt jo seitsemään vuoteen ainoata kaksoisvoittoamme maailmancupissa (Larinto ja Hautamäki).

Sittemmin kuitenkin Kuopion valmentajan pesti sellaisenaan lopetettiin, kakkosvalmentajan ja teknikon pestit sellaisenaan lopetettiin. Päälle vielä lopetettiin seurakoordinaattorin pesti, jolla yhtenäisyyttä rakennettiin Suomen kaikkien mäkiseurojen välille.

Kehitteillä ollut systeemi hajotettiin resurssipulan takia (maajoukkuetoiminta jouduttiin ajamaan alas) ja sittemmin hallituksen linjaamana valmennusvastuu siirrettiin keskuksiin eli käytännössä henkilökohtaisille valmentajille ympäri Suomea.

Viimeiseen kahteen kauteen Suomessa ei päävalmentajalla ole ollut enää mahdollisuuksia rakentaa systeemiä tai vaikuttaa kunnolla, koska maajoukkueella ei ole ollut resursseja kunnolliseen leiritykseen tai valmennusteamin rakentamiseen urheilijoiden ympärille.

Niinpä ketään yksilöä tai valmentajaa aliarvioimatta vaan ennemminkin systeemin heikkoutta korostamalla sanoen - katseet tulevaisuuteen -. Ainoa tie on rakentaa, on pakko nähdä ja tunnustaa heikkoutemme ja kasata voimat.

Viisastelu ja ”suolaaminen” ei auta ketään. Se voi tuottaa nautintoa tai pönkittää omaa itsetuntoa mutta ei auta Suomalaista mäkihyppyä vaan tuhoaa sitä.    

Yhtenäisyys ja linja syntyy heti kun systeemi saadaan kuntoon. Siitä on jo visiot olemassa.

Potentiaalia on tälläkin hetkellä ja on tulossa.

Nopein reitti menestykseen on oikea valmennus ja harjoittelu. Hyvä fysiikka ja tekniikka saadaan aikaiseksi ilman suurempia resurssejakin (valmennus ja urheilijoiden sitoutuminen kuitenkin pitää olla kunnossa) mutta resursseja eli rahaa tarvitaan mm.

  1.   Systeemin eli järjestelmän rakentamiseen 

  2.   Kilpailujen kiertämiseen (mm. nuorten FIS CUP 0 euron budjetti)

  3.   Välineisiin (välinebudjetti 0 euroa)

  4.   Valmentajien palkkaamiseen (maajoukkue ja valmennuskeskukset)

  5.   Maajoukkueleiritykseen (kilpailukyvyn varmistamiseen)

  6.   Olosuhteiden varmistamiseen (suorituspaikat)

      -> Urheilijoiden omavastuut (osalla ilman henkilökohtaisia sponsoreita) on jo n. + - 10te/kausi.   

Sivutaan sen verran junnutyötäkin, että en voi olla nostamatta ylös mm. pienen mäkiseuran Siipo:n ja isomman mäkiseuran LHS junnutyötä. ”Muitakin lupaavia”. Yes, Bravo !!!

Ja tässä linkissä uutta, merkityksellistä ja raikasta:
http://www.facebook.com/LisaaHavujaChallenge?fref=ts

Pekka