Janne Ahonen tekee paluun.
Ville Larinto taistelee löytääkseen huippukuntonsa.
Anssi Koivuranta on palaamassa maailmancupiin.
Janne Happonen no give up.
Lauri Asikainen tekee työtä nöyränä ja omistautuneena kohti
tulevaisuutta.
Ketkä seuraa perässä ?
Mäkihyppy on kriisissä, sitä ei voi väheksyä.
Toimintamahdollisuudet on viime vuosina ajettu alas.
Mitä enempää voi tehdä kuin, että:
- Uusi fresh puheenjohtaja heittää itsensä peliin. Lajin pelastamiseksi
kansallistalkoot partnereineen.
- Hiihtoliitto katsoo perinteiden perään.
- Urheilijat itsenäisesti haastavat itseään
kovien päätösten edessä.
- Valmennus katsoo eteenpäin raparallissa, jossa
pyyhkijät on kovilla.
Mitä tarvitsemme ? Aikaa.
Suomella on kasassa upea potentiaali mutta rikkonaisin
soturijoukkio ikinä mäkihypyn historiassa.
Mikä lopuksi ratkaisee ? Onni.
Tällä teamilla työn teon puutteesta tai omistautumattomuudesta lajille onnistuminen ei tule olemaan kiinni.
Mitä toivon ? Toimintamahdollisuudet.
Valmentajat saavat keskittyä valmentamiseen ja organisaatio
luo puitteet toiminnalle.
Haasteita on enemmän kuin millään joukkueella mutta asenne
merkitsee.
Urheilijoillemme siitä high five.
Nöyränä, ei nöyristellen. Katse eteenpäin
I think you've already started showing signs of getting back to the top again. I'm cheering the Finnish ski jumping team from S. Korea at the moment. Wish you all the best!
VastaaPoistaMä oon seurannut lajia jo lapsesta asti ja nähnyt suomalaisen mäkihypyn elinkaaren vuodesta '95 tähän päivään ,katsojan vinkkelistä. Välillä on pärjätty loistavasti, välillä liikuttu pohjamudissa, mutta minkä olen huomannut, niin ei se suomalainen sisu ja työtä pelkaäämättömyys ole sieltä tekemisestä mihinkään kadonnut. Voi olla että Suomi on siirtynyt resurssipuolella kärkimaista hieman varjon puolelle, mutta ei perusasenteeseen ole vaikuttanut. Kyllä jätkät jaksaa hypätä ja tehdä hommia, ei se siitä ole ennenkään kiinni ollut. Nyt vaan annetaan kipeiden miesten tulla rauhassa takaisin terveiksi ja suoda heille keskittyminen ja rauha hommien tekemiseen, niin kyllä se siitä! Olet, Pekka, oikealla tiellä! Tsemiä!!
VastaaPoistaMäkihyppyharrastusta 60-luvulta seuranneena muistan useitakin notkahduksia kansainvälisissä menestymisissä, luonnollista vaihtelua josta ei sinällään kovin huolestunut tarvitse olla. Huolestua kannattaa siitä minkä M.Pulli myös tänään toi julki, "Pulmista suurin on pieni harrastajamäärä".
VastaaPoistaSinä Pekka vaikutat "liian tietävältä" koko lajin tilanteesta ja tarkoitan hyvällä tavalla. Tehtäväsi voisi olla merkittävämpikin lajin uudelle nousulle, eikä "vain" päävalmentajan tehtävä.
Jokin aika sitten kirjoitin uudelle puheenjohtajalle mainiten Paimion, Herttoniemen ja Hervannan "mäkikeskusten" virkistämisen ja näistä suurista kasvukeskuksista uusien junioreiden houkuttelemisen lajin pariin. Puheenjohtajalla ei vaan ole omaa hyppytaustaustaa niin en tiedä ymmärsikö hän ajatuksen. Kolme k70-mäkeä ko. paikkoihin takaisi jatkuvuuden ja lisäisi harrastajien määrää sadoilla innostuneilla konamiehillä. Lahti, Kuopio, Rovaniemi ja Ruka varmistavat jatkomahdollisuudet lahjakkaille ja innostuneimmille aina maailman huipputasolle.Tälläisen asian eteenpäin viemiseen sinun aikasi ja puheenjohtajan taidot/tiedot eivät riitä.
Jos Janne Ahosen paluun edes yksi motivaatio, niin kuin jostain luin, on uusi pukusääntö, se on virheajatus. Säännöt ehtivät muuttua vielä monta kertaa ja suomalaisia ei muutoksista ajan tasalla pidetä, näin se vaan on. Ehkä sen tiedätkin. Toivon tsemppiä Jannelle joka tapauksessa, mielestäni kaikkien aikojen parhaalle mäkihyppääjälle.
Aikoinaan ehdotin hyppääjän pituuteen ja painoon suhteutettua suksea, joka onkin tänäpäivänä käytössä. Tässä esimerkki kuinka suomesta tullutta ehdotusta aikoinaan arvostettiin. No, sääntö tuli voimaan usean vuoden jälkeen ehdotuksestani mutta tuli kumminkin. Pituus/paino/suksi säänöllä varmistettiin lajin jatkuminen näihin päiviin asti. Yksi virhe ehdotuksessani oli, se 57%:n sääntö jäi voimaan. Se mitataan monon kärjestä, parempi olisi ollut, että % olisi mitattu monon kantareunasta. Nykyäänhän jokainen hyppää normaalia isommalla monolla (monot suunniteltukin siten), esim. Janne kärsii tästä säännöstä.
Ensi vuonna suomella on hyvä ryhmä a-maajoukkueessa, Larinto, Koivuranta, Asikainen, ehkä Ahonen, ehkä Happonen, ehkä Määttä jne. Vuosi 2014 näyttää tältä osin erittäin hyvältä.
Mäkihyppy ei ole kriisissä, raha-asiat ovat kriittisessä tilassa ja uusien junioreiden houkuttaminen lajin pariin on hakusessa.
Tässä "ajatuksia" sinulle ja muille lajin ystäville.
Terveisin, Vanha Konamies